Laiska lauantai

Niin. Tämän viikonlopun piti olla tosi kiireinen, siksi en saanut lähteä tilalta pois viikonlopun viettoon. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sää on niin tuulinen (säätiedotteen mukaan 8-13 m/s tänään), että tallia ei voida suunnitelmien mukaan tänään alkaa tyhjentää lannasta. Laiskan ja hitaan aamun jälkeen lähdettiin sitten talliin, islanninkielisestä puheesta ymmärsin sen verran, että minä ratsastan Treiðillä. Kysyin, otetaanko toinen hevonen mukaan, kuten yleensä. Ei. Aha. Pikkuhiljaa selvisi, että otamme koko hevoslauman tuosta mukaan ja liikutamme ne. Tämän näin tapahtuvan kerran aiemmin, ihan ensimmäisenä viikonloppuna kun olin täällä. Asia harvinaisen... epäselvä! Perheen keskimmäinen tytär sitten vähän selitti, mitä tehdään. Homma meni niin, että me ratsastimme edellä, muut hevoset tulivat vapaana perässä. Edessä yksi auto, takana yksi ratsastaja ja auto. Kahdeksan kilometriä (kuulin jälkikäteen) mentiin lähes täyttä laukkaa, sitten pieni huili, ja takaisin. Takaisinpäin tultiin huomattavasti rauhallisemmin. Takaisin oltiin kuitenkin jo puolilta päivin, eikä sen jälkeen ole tapahtunut oikeastaan mitään. Kävin vähän kävelyllä, tulin takaisin, huomasin isäntäväen tulleen ulos. Kävin kysymässä, voinko auttaa, vastaus oli "hmm". Seisoskelin sitten aikani kuunnellen vilkkaahkoa islanninkielistä papatusta ja päätin tulla sisälle.

Noin kahdeksan laukkakilometrin jälkeen taukoa pitämässä

Jos haluat laumasta hevosen, aja ne ensin kaikki pienempään tilaan.
Sitten pyydystä sieltä haluttu hevonen.
Tässä kohtaa minun olisi taas pitänyt osata lukea ajatuksia,
sain moitteita, kun en tiennyt, mitä hevosta pyydystimme.

Kiinnostaisi kauheasti tietää, miten täällä on aiemmin toimittu ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa. Niitä kun on täällä ollut, useampikin Suomesta. Kaikki toki minua paljon nuorempia...  Mutta sitä enemmän ihmettelen. Eikö ollut alunperinkin tiedossa, että en osaa islantia kuin ihan vähän? Eikö ollut alunperinkin tiedossa, että en ole koskaan ollut hevosalalla töissä? Tuntuu, että ongelma on se, että minä haluan muutakin elämää kuin hevoset. Mutta luulisi, että sekin olisi ollut ihan selvää - kai minulla kolmeenkymmeneenkahteen ikävuoteen mennessä jo olisi oma hevostila, tai vähintäänkin olisin hevosalalla töissä, jos se olisi tarkoitus?

Aamuinen ratsastus oli todella hauska, ja kai se oli sen arvoista, että jäin tänne viikonlopuksi. Mutta mikä ihme siinä on, ettei perhekään halua liikkua tilaltaan yhtään minnekään? Ja miten voi olla, että tuntuu, että vaadin heidän mielestään liikoja, kun haluaisin päästä käymään kylillä, edes lähettämään yhden syntymäpäiväkortin Färsaarille? Sitä kysyin jo muutama päivä sitten, mutta vastaukseksi sain tylyä mutinaa.

Laitan loppuun vielä muutaman kuvan.

Tässä kuivuu lampaan kakkaa. Sitä poltetaan ja siinä savustetaan perinteinen
islantilainen lampaanlihaherkku hangikjöt.
Kai sitä täytyy olla luova maassa, jossa puita ei juuri ole...

Kävelyllä

Seurana kävelyllä

Talo, jossa asun

Föstudagur

Perjantai siis. Ratsastin tänään taas vaarallista ajoneuvoyhdistelmää. Tänään isäntä ratsasti perässäni ja antoi vähän ohjeita. Eniten ohjeita sain kuitenkin taas ratsastuksen jälkeen. Mikä ihme siinä on, ettei niitä ohjeita voi antaa etukäteen? Tämä oli kolmas kerta, kun ratsastin tällä tavalla. Eilen lykättiin menemään yksin.

Tuon jälkeen sain maistaa palan kuivattua hevosenlihaa (se oli hyvää), mutta sitten ei mitään muuta tapahtunutkaan. Tallin islantilainen työntekijä, isäntä ja perheen isoäiti vetäytyivät satulahuoneeseen kahvittelemaan, seisoskelin siinä tovin, kaikki puhuivat islantia, päätin sitten häipyä hetkeksi. Tultuani ehkä noin viiden minuutin päästä takaisin kaikki olivat häipyneet. No, tulin sisälle, kuten lopulta muutkin, mutta taas kaikki katosivat. Kävin tallissa etsimässä, tuloksetta. Tulin takaisin sisälle. Puoli viideltä minut vinkattiin sormella tulemaan mukaan. Matkalla alakertaan kerrottiin, että pitää vähän tehdä hommia ulkona. No, mikäs siinä. Vaatteiden vaihto (toistamiseen) ja menoks. Enkä taas meinannut löytää ketään mistään! Etsin ja etsin, no lopulta löytyi. Jätesäkkejä mukaan, autoon, ja ajettiin pieni matka pois pihasta (täällä ajetaan oikeasti ihan kaikki noin kahta metriä pidemmät matkat autolla). Sitten hypin isännän perässä pellolle, ja siellä vasta selvisi, että tehtäväni on kaivaa njóli-nimistä kasvia pois pellolta. Sitä tehtiin ihan ekallakin viikolla, tosin silloin porukalla ja auringonpaisteessa. Nyt tuuli niin, että hyvä kun pystyssä pysyi, ja aina välillä sateli. Jos olisin tiennyt, mitä on tehtävä, olisin voinut ottaa kunnolliset työhanskat mukaan. Nyt mukana oli villalapaset. Tosin, perheen vanhin tytärhän valitti, että lainailen heidän hanskojaan.

Koko jutun pointti on se, että jonkinlainen suunnittelu on aika kiva juttu. Kiva juttu on myös suunnitelmista asianosoaisille kertominen.

Soitin tänään pariin turistihevospaikkaan töitä kysellen. Pyysivät laittamaan sähköpostia. Katsotaan nyt, mutta turistisesonki alkaa olla lopuillaan, joten toiveet eivät ole sen suhteen korkealla.

Tältä päivältä ei kikävä kyllä ole kuvia, koska tänään on satanut niin paljon, etten ole puhelinta viitsinyt juuri esiin kaivaa. Lupaan korjata tapani!

Pohdintaa, kulttuurieroja

Kohta kolme viikkoa eloa Islannissa takana. Aloitetaan vaikka niistä hyvistä puolista.

Ei se oo niin justiinsa, asioilla on tapana järjestyä, þetta reddast, kuuluu islantilainen sanonta. Pari viikkoa sitten menin bussilla Hvolsvölluristä Reykjavíkiin. Bussi ajoi ihan ajoissa laituriin, kuski tuli naureskellen ulos ja meni sisään huoltoasemalle jonkun kanssa jutellen. Iso porukka meitä odotti siinä laiturilla, ja kuski päätti lopulta tulla meitä sisään päästämään ja rahastamaan siinä noin pari minuuttia ennen lähtöaikaa. Myöhässähän siitä lähdettiin, mutta se vain nauratti, niin islantilaista! Suomessa olisin saattanut repiä pelihousuni jo moisesta. Tykkään muutenkin siitä, ettei asioita suunnitella kovin pitkälle. Kuten ystäväni Hafdís asian ilmaisi, eihän sitä kannata suunnitella, kun ei koskaan tiedä, koska tulivuori purkautuu tai jotain muuta vastaavaa.

Mutta sitten ne huonot puolet. Kun kaikki ei ole niin justiinsa. Kun asioita ei suunnitella yhtään. Tai jos suunnitellaankin, ei niistä minulle vaivauduta kertomaan. Puhe oli, että työajat on 6 päivää töitä, 1 vapaa, tai 7 töitä ja 2 vapaata. Olin ajatellut lähteä Reykjavíkiin tulevana viikonloppuna. No, ei se käy, koska talli siivotaan juuri nyt viikonloppuna. Täällä siis siivotaan talli tyyliin kerran kuussa koneellisesti, mutta eivätpä nuo hevosetkaan ihan hirveästi tallissa ole. Enimmäkseen ulkona kuitenkin. Mutta että se niistä työajoista. Ja tilalta en pääse poistumaan, kun ei ole autoa. Että jonkinlainen alkeellinen suunnittelu olisi tarpeen. Sillä viime lauantain olin täällä varsin tyhjän panttina.

No, tänään oli hyvä päivä, oli tekemistä ja kaikkea. Ratsastin hurjaa kolmen hevosen comboa: Minä vanhemmalla herrasmies Treiðillä, siihen sidottuna nuori hevonen, nuoreen hevoseen sidottuna toinen nuori hevonen. Ensimmäinen combo sujui ongelmitta, toinen oli haasteellisempi. Lehmänkirjava nuori tamma ei juuri suostunut liikkumaan mihinkään alkuun. Lopulta, kun se saatiin liikkumaan (tallityöntekijä Jóna ajoi autolla perässä ja tuli välillä ulos tammaa raipalla huitaisemaan), se syöksyi Treiði-reppanaa kohti, ja Treiði herrasmiehenä väisti. Niin me sitten siinä pyörimme kuin mitkäkin väkkärät, kun yritin saada ajoneuvoyhdistelmän takaisin tielle. Kyllä siinä nauru jo pääsi, ei muuta voinut!

En voi väittää, ettenkö olisi harkinnut jonkinlaisen toisen työpaikan hankkimista. Kommunikoinnin puutetta, moitteita, ei opeteta, jos opetetaan, se tehdään vasta sen jälkeen, kun on homma tehty pieleen... Tämä kansa ei ole kuuluisa opetustaidoistaan. Joku sitä jo sanoi, että näinkö helpolla olen luovuttamassa. Jos täällä ei minulle hommia riitä, tai jos en saa mielekästä tekemistä, niin ihan varmasti yritän etsiä jotain muuta. En koe sitä luovuttamisena. Kävi miten kävi, olen todella iloinen, että tulin. Ja olen oppinut kolmessa viikossa valtavasti! Suomeen en vielä ainakaan kaipaa.

Laitetaan tähän vielä muutama kuva mukaan.

Täällä asun

Ensimmäistä kertaa Mandla-vanhuksen selässä

Bussi Hvolsvöllur-Reykjavík

Paras ystäväni Hringur

Outo valoilmiö taivaalla!

Nuorta hevosta juoksuttamassa

Vaarallinen ajoneuvoyhdeistelmä?