Seuraa vielä varovaisesti lupailemani matkaraportti. Sitten uskoisn blogin hlijenevän lopullisesti. Ellen sitten keksi vielä jostain kumman syystä kirjoittaa jonkinlaista yhteenvetoa joskus.
Tiistai kului suomalaisvaihtarin Miran kanssa ajellessa. Käytiin ensin Laundromatissa aamiaisella (kaurapuuro banaaneilla <3), sitten suunnattiin Akranesiin. Siellä oli hieno majakka, jossa käytiin ihan ylhäälläkin asti. Suosittelen visiittiä sinne! Kesäkuussa useammassa Islannin majakassa järjestetään myös konsertti samaan aikaan, keskiyöllä. Olisipa hienoa kuulla! Että jos joku on Islantiin kesäkuussa menossa, etsikää tuollainen tapahtuma käsiinne. Ajettiin Akranesista takaisin Reykjavikiin Hvalfjörðurin kautta, ei siis tunnelin kautta kuten olen tähän asti mennyt. Kaunis reitti! Islanti on henkeäsalpaavan kaunis.
 |
| Mustikkasmoothie ja cappuccino |
 |
| Puuroa, nam |
 |
| Akranesin majakka, Akranesviti |
 |
| Akranes |
 |
| Tällaisesta pienestä reiästä pääsi majakan yläatasanteelle |
Sain sitten kätevästi vielä Miralta autokyydin lentokentälle. Punnitsin huvikseni reppuni, no sehän painoi 10kg! Rinkka vaivaiset 18kg. En ymmärrä, miten tuo reppu voi painaa niin paljon. Ihan hyvä, etten sitten kuitenkaan päättänyt junailla itseäni Tanskasta Ruotsiin ja tulla laivalla Suomeen, kuten alunperin suunnittelin. Kotimaan lennoille ei ollut minkäänlaista turvatarkastusta, se oli ihan kuin bussiin tai junaan menisi! Pikkuinen kone oli ihan täynnä. Olen viimeksi matkustanut potkurikoneella joskus 1990-luvun puolivälin tienoilla Karairin lennolla Helsingistä Savonlinnaan. Hupaisaa. No, juttelin vieressä istuvan miehen kanssa, sillä seurauksella, että perillä Egilsstaðirissa sain kyydin lentokentältä majapaikkaani häneltä ja kentälle vastaan tulleelta vaimoltaan. Ihan superystävällistä! Ihania ihmisiä. Matka ei ollut pitkä, mutta noiden kantamusten kanssa pienikin apu on, no, iso apu. Majoittauduin Guesthouse Lyngásiin. Ihanaa oli saada nukkua ihan yksin, Reykjavikissä olin taas Kexissä siinä 16 hengen dormissa (kovaa kuorsaavilta ja unissaan puhuvilta ihmisiltä pitäisi kieltää pääsy moisiin). Heräsin kuitenkin joskus neljän aikaan, enkä saanut unta ennen kuin ehkä parin tunnin päästä, ja herätys oli seitsemältä, joten yöunet jäivät vähäisiksi. Aamulla haahuilin itseni bussipysäkille - täytyi sen sijainti käydä ensin varmistamassa turisti-infosta, koska kukaan paikallinen ei tuntunut tietävän, mistä bussi lähtee. Pysäkillä törmäsin kahteen turistin näköiseen ihmiseen, ja kas, he osoittautuivat suomalaispariskunnaksi, häämatkalla olivat. Törkeästi lyöttäydyin heidän seuraansa, ja hyvä niin, sillä Seyðisfjörðurissä ei mikään ollut auki eikä ollut mitään tekemistä. Hauskempaa on, kun on seuraa. Suomalaispari oli siis matkalla myös Norröna-laivalle, mutta olivat menossa sillä Tanskaan asti.
Norröna osoittautui suloiseksi pieneksi laivaksi. Melkein yhtä iso kuin jotkut Viking Linen laivat, mutta kuitenkin niin paljon pienempi ja herttaisempi. Kansia oli 9, hytit kansilla 6 ja 7. Tax Free -kauppa löytyi, pieni sekin, kassoja oli kaksi! Istuin iltaa baarissa, jossa oli live-musiikkia. Ja paljon saksalaisia eläkeläisiä, niitä oli varmaan kolme bussilastillista. Siellä soitti kitaraa ja lauloi joku färsaarelainen nuorimies. Jossain vaiheessa iltaa ihmisillä alkoi olla jostain syystä monisteita, joissa oli laulujen sanoja, ja niin tuon poikasen johdolla koko baari lauloi iloisesti yhdessä. Teinit sukkasillaan, kotoisasti kuin olohuonessa. Hytin jaoin kahden färsaarelaisnaisen kanssa, toisella heistä oli pieni lapsi mukanaan myös. Sain jotenkuten nukuttua, vaikka laiva keinui välillä vähemmän, välillä enemmän. Aamulla heräsin lapsen itkuun, ja hyvä niin, sillä pääsin sitten aamupalalle ennen kuin sinne tuli hirveä ruuhka. Juuri, kun aloin ajatella, että on tämä vähän tylsä merimatka, perillä Tórshavnissa ollaan vasta kolmelta, niin eikö Färsaaret nousseet jostain sumun keskeltä esiin. Aivan mielettömän hienoa oli tulla tänne meriteitse! En osaa sanoin kuvailla, miten kauniit nämä saaret ovat. Kannella oli sitten seistävä lähes koko loppumatka, jossain kohtaa havaitsin, että reiteni olivat ihan jäässä, en huomannut sitä ennen kuin lähdin liikkeelle. Edelleen tuntuu, että nämä saaret ovat jossain ihan omassa todellisuudessaan, ihan eri maailmassa, usvaverhon takana. Mutta täältä nämä aina löytyvät.
Hyppäsin sitten samantien bussiin 400 Tórshavn-Klaksvík, joka pysähtyy myös täällä Syðrugøtassa. Ihan tuli liikutus siinä bussissa, mistä lie tullut, mutta täällä on niin älyttömän kaunista. Islanti on musta, terävä ja sininen, Färsaaret ovat vihreät ja pehmeät. Jotenkin vuoret ovat vihreämpiä, pehmeämpiä, eivät niin teräviä eivätkä niin mahtipontisen tai jopa uhkaavan näköisiä kuin Islannissa. Täällä on jotenkin niin paljon rauhallisempaa. Ja meri, meri on läsnä ihan kaikkialla. Katsotaan, mitä täällä vielä keksin, mutta tämä päivä on mennyt ja menee ihan ei mitään tehdessä. Kävin pienellä kävelyllä, tapasin tien varresta lasten lemmikkikaritsan naru jalan ympärille kiertyneenä surkeasti määkimästä. Kävin irrottamassa jalan narusta ja silittelin ja rapsuttelin lammasta. Se yritti syliin. Suloinen! En ole koskaan tavannut lemmikkikaritsaa. Sigvør ihmetteli, miksi kysyin eilen, miksi tien varressa on lammas naruun sidottuna. Enkö tiedä, että lapsilla on aina tuollainen lemmikkikaritsa? No ei, en voi sanoa tietäväni. Ei minulla ollut lapsena lemmikkikaritsaa!
 |
| Laiva Seyðisfjörðurissä |
 |
| Löydettiin sauna |
 |
| Seyðisfjörðurin kirkko on kaunis. |
 |
| Uinuva leirintäalue |
 |
| Färsaarten 100 kruunun seteli |
 |
| Heihei, Islanti! |
 |
| Föroya Bjór |
 |
| Tequila sunrise. Ananaksella. Maistoin ananasta, ei toiminut. |
 |
Uiminen jäi väliin, sillä uintikerta maksaisi 13 euroa.
Mutta haluan ruotsinlaivoille kannelle kuumat altaat myös! |
 |
| Sumun keskeltä ne ilmestyivät |
 |
| Tinganes ja Tórshavn laivasta nähtynä |
 |
| Syðurgøta |
 |
| Maailman suloisin lammas |
 |
| Kuva viime syksyltä: Norröna Tinganesiltä käsin kuvattuna |
Kahlasin sun blogin läpi, kiinnostavia kokemuksia sinulla! Nyökkäilen täällä ihan, että niin tuttua, niin tuttua.
VastaaPoistaYmmärsinkö oikein, että olet joutunut ajelemaan pikkubussilla turisteja täällä ilman taksikorttia (ehkä mä tajusin väärin, ehkä sulla on lupa ajaa maksavia asiakkaita tai oot joutunut ajamana tuota kuvissa vilkkunutta minibussia vain itseksesi)?
Mä oon välillä niin helisemässä tämän maan löperöiden käytäntöjen kanssa... Tänne halutaan paljon turisteja, mutta välillä tuntuu, että vain harvat ovat valmiita todella panostamaan palveluihin ja esim. turvallisuuteen...
No kiva jos jaksoit kahlata! Tämä oli vähän sellainen järjissäänpysymispäiväkirja. Mutta kiinnostavia kokemukset kyllä olivat, sitä ei voi kiistää.
PoistaKerran onneksi vain jouduin turisteja ajamaan, pikkubussilla, ja onneksi vain Hveragerðiin asti. Ja juu ei ole lupaa ajaa turisteja yhtään mihinkään, olin melkoisen kauhuissani, kun tämä tehtävä annettiin. Itsekseni ajelin sillä minibussilla paljonkin. Kukaan ei oikein tiennyt, riittääkö siihen tavallinen ajokortti vai ei. Toki tuolla kerralla, kun jouduin turistit kuskaamaan, minulla ei edes ollut ajokorttia mukana!
Niinpä. Löperöt käytännöt on hyvä termi. Välillä tuntui, että minä olen kohtuuton, kun toivoin jonkinasteista suunnitelmallisuutta toimintaan, tai jos turisti putosi hevosen selästä (mitä tapahtui yllättävän harvoin homman ajoittaisen kaoottisuuden huomioon ottaen), olisin kaivannut vaikkapa jotain ohjeistusta, miten toimitaan. Ja kenellä on vastuu? Muutaman kerranhan ratsastelin siellä ihan keskenäni turistien kanssa ilman, että omistaja edes oli kotona! Mutta taidan olla ensimmäinen ja viimeinen aikuinen, joka tuolla on ollut töissä, yleensähän ne ovat noita parikymppisiä tyttöjä. Ehkä he eivät niin ajattele tuolta kantilta.
No huhhuijaa! Eivätkö ne yhtään mieti, mitä voisi tapahtua jos tulee vaikka onnettomuus tai jotain. Vaikka itse ajaisi miten hyvin, sieltä voi mutkan takaa tulla joku hullu kaahari vastaan tai auto mennä rikki tai mitä vaan... Vikahan ei siis tietenkään missään nimessä ole sinun vaan työnantajan. Käsittämätöntä meininkiä.
PoistaMä luulen että siinä tarvitaan yksi iso onnettomuus ja toiminnanvetäjälle iso lasku (koska vakuutuksetkaan tuskin ovat kunnossa ja vaikka olisikin niin eihän ne kata mitään jos on toimittu vastoin säännöksiä), ennen kuin jotain muutoksia tapahtuu.
Nuoremmat hevostyöntekijät harvemmin kyselevät minkään tämmöisten asioiden perään. Harva kehtaa alkaa jankata ja monet tyytyvät vain siihen että ylipäätään sai sen työpaikan. Onneksi olit siellä pitämässä meteliä. En ihmettele yhtään, että työnantajan toiminta saattoi aika ajoin jurppia.
Onneksi Islannissa kaikki paikat eivät ole tuollaisia, mutta varma olen siitä että tämä ei ole ainoa laatuaan. Varsinkin nyt kun turismi kasvaa hurjaa vauhtia ja kaikki haluavat siitä osansa, vedellään välillä mutkia suoriksi ja tehdään asiat nopeinta mahdollista reittiä. Tämä ilmapiiri muistuttaa mua aika paljon niistä hulluista kasinovuosista, jolloin pankkialalla tehtiin bisnestä välittämättä mistään toimintaohjeista tai riskianalyyseista. Goddamn :D
No joo, en tiedä, oliko mun riehumisestani tuolla mitään hyötyä. Mutta ei siitä kai haittaakaan ollut. Työntekijöillähän ei tosiaan ollutkaan sitten minkäänlaisia vakuutuksia. Turistien osalta mietin, että ei tosiaan varmasti vakuutukset paljon auta, jos esim. tilan omistaja on jossain ihan muualla, kun jotain sattuu. Saati sitten jotain turisteja autolla kuskatessa. Huh, vähän hirvittää ajatellakin!
PoistaNo onneksi eivät kaikki paikat todella ole tuollaisia! Tutustuin myös pariin Eldhestarilla töissä olleeseen tyttöön, joilta sitten sai kyllä kuulla vähän erilaistakin tarinaa, se on sen verran isompi pulju, että siellä on varmaan pakko miettiä vastuukysymyksiä ihan eri tavalla.
Ei onneksi ole kaikki Islannissa tuollaista. Mutta tästä tuli taas sellainen yliannostus Islantia vähäksi aikaa. Vaikka jossain kohtaa suunnittelin jääväni sinne pidemmäksikin aikaa, kyllä siinä kevätpuolella alkoi taas vähän tympiä se meno :D Toki olisi aika erilaista asua Reykjavikissä tms., mutta...