Tuuli hiljaa henkäilee

Lauantaina kävin omine nokkineni ratsastamassa. Älyttömän kaunis sää, oli lunta, pakkasta, aurinko paistoi. Sunnuntaina uusin saksalaiskaverini Vincent halusi tulla ratsastamaan. Sää olikin sitten ihan jotain muuta, hirveä tuuli, kylmä. Se myrsky jatkuikin sitten ihan eiliseen asti. Tuuli puhalsi pahimmillaan sellaiset 26 m/s puuskissa, tuulen keskinopeus pysytteli siellä kahdenkymmenen paremmalla puolella. Eilen olin Eldhestarilla töissä olevan Lenan kanssa Reykjavikissä, ja siellä ihmettelimme kovasti, miten outoa on, kun ei tuule. Onneksi täällä meillä sentään vielä tuuli. Nyt on kyllä kummallisen hiljaista, kun on tottunut jo siihen, että talo rämisee ja vähän täriseekin tuulessa.

Olin eilen siis Lenan kanssa Reykjavíkissä. Olipa mukavaa! Kaunis sää, tyyntä. Mukavaa on, että ajelen tuohon Eldhestarille ja saan siitä ilmaisen kyydin pääkaupunkiin, niillä kun tuota trafiikkia on, kun vievät turisteja takaisin sinne. Olipa tosi hauska päivä! Kierreltiin vain, ostin Färsaarille vähän tuliaisia, juttelin pitkät pätkät Suomi PRKL-kaupan toisen omistajan kanssa, käytiin kahvilla, Thai-ravintolassa syömässä ja illalla vielä jäin katsomaan Lenan swing-tanssikurssia. Tulee täällä kotosalla istuttua ihan tarpeeksi paljon muutenkin. Tultiin siitä vielä sitten bussilla yhdessä takaisin. Rupesin eilen ihmettelemään, miten täällä Islannissa ei ole tien varressa bussipysäkkejä kuten Suomessa on. Outoa. No, kuljettaja sanoi että totta kai voi pysähtyä Eldhestarin kohdalla ja päästää meidät ulos siinä. Oli lyhyt matka kävellä, olin jättänyt pikkubussini siihen. Mahtavaa pitää Sólhestar-bussia Eldhestarin pihassa koko päivä!

Tänään kävin puolilta päivin hakemassa Lenan tänne meille ja käytiin tekemässä tuo pidempi kahden tunnin ratsastuslenkki. Sólmundur olikin juuri laittanut hevoset ulos, joten sieltä sitten saimme pyydystettyä, tai minä sain, takaisin tulleen uuden punaisen tamman, jonka selästäkin putosin joskus lokakuussa kun se kompuroi, jota en ollut sen koommin nähnyt. Ja Alsælan. Suloinen Alsæla meni Lenaa pakoon, mutta minulle pienen neuvottelun jälkeen antoi kiinni! Annoin Lenan ratsastaa Alsælalla ja kiipesin itse punaisen tamman selkään. Edellisestä kerrasta olikin aikaa! Ihana tamma sekin on. Kunnon tölttikone, en saanut sitä edes ravaamaan, vaikka pitkät pätkät menin ihan löysällä ohjalla. Ensimmäistä siltaa alittaessa se ei meinannut mennä veteen lainkaan, kun siinä oli ohut jääpeite. Kun se lopulta meni, se juoksi joen halki sillan ali. Saatiin siitä aika hyvät naurut. Toinen sillan alitus meni paremmin. Lenan kanssa tässä vielä tehtiin ruokaa, ja vein sen sitten takaisin.

Kävin toissailtana Lenan ja Lydian kanssa Selfossissa katsomassa sitä islannin kurssia, mutta se ei ollut hyvä. Olen ensinnäkin opiskellut islannin alkeet jo pariin otteeseen. Siksi toisekseen opettaja oli, joskin mukava, niin melko sekava. Tunneilla on kirja käytössä, mutta silti täti jakeli kaikenmoisia monisteita, puhui siitä sun tästä, vähän säästä, vähän viikonpäivistä, vähän ruoista, mainitsipa akkusatiivinkin (mutta ei teidän tarvi tästä vielä välittää, se sanoi) - kuinkahan moni paikalla olijoista edes tiesi, mikä on akkusatiivi? Myös kurssille osallistuakseni minun pitäisi hommata täkäläinen sosiaaliturvatunnus, kennitala, ja se vaatisi kirjojen tänne siirtämistä. En haluaisi sitä tehdä, ellei ole pakko. Maaliskuussa olisi islannin jatkokurssi, mutta tuon tädin opetustaidot eivät ihan vakuuttaneet. Sen siitä saa, kun opiskelee kieliä yliopistossa seitsemän vuotta ja sen jälkeen viisi vuotta työkseen opettaa niitä. On liikaa tuota kriittisyyttä. Jos en olisi niin laiska, opiskelisin sitä islantia täällä ihan keskenäni, kun muutenkin on niin hiljaista. No, katsellaan.

Saan vielä harmaita hiuksia tuolla pikkubussilla ajellessani. Sain sen maanantai-iltana hyvin ajettua uimahallin parkkipaikalle, mutta kun yritin sitä saada oiottua, että olisi yhtään parkkiruudussa päinkään, se lähti liukumaan ihan omia teitään. Onneksi ei ollut muita autoja lähettyvillä! Perkeleen kesärenkaat, parkkipaikka oli ihan peilikirkkaan jään peitossa. Panikoin siinä jo, miten ikinä pääsen sieltä pois, mutta onneksi Sjöfn oli töissä ja Sólmundur tulossa piakkoin sitä hakemaan. Annoin avaimet Sjöfnille ja Sólmundur oli sillä aikaa siirtänyt bussin niin, että sain sen ajettua pois. Huh! Tänään päätin sitten mennä Selfossiin uimaan, että välttyisin tältä jääkenttäparkkeeraukselta. No, Selfossissa oli ihan samanlainen jää uimahallin parkkiksella. En uskaltanut siihen ajaa, vaan pyörin ympäriinsä jäätöntä parkkipaikkaa etsien. Lopulta sain sen Krónan-nimisen kaupan parkkikselle, josta ei ole kovin pitkä kävelymatka uimahallille. Siinä ei ollut yhtään jäätä. Mä en perkele vieköön ymmärrä, miksi tuossa ei ole talvirenkaita, ja nyt, kun Sólmundur sai veljellään lainassa olleen jeeppinsä takaisin, MIKSI minun on ajettava tuolla rotiskolla, kun en todellakaan saa sitä jostain jääkenttäparkkipaikalta pois. Tässä olisi hyvä keskustelunaihe, jos muistaisin tästä joskus keskustella, kun ei tuota miestä juuri näy. Ja jos se ymmärtäisi, mitä puhun. Nyt on kuitenkin vasta tammikuu, ja huonossa lykyssä kuukausi-pari tällaista vielä edessä.

Ensimmäiset suomalaisvieraat ovat vahvistaneet tulonsa maaliskuussa. No, Paula ja Pete kävivät, mutta ne eivät yöpyneet mun luona. Sitä ennen vielä helmikuussa Akureyriin ja maaliskuun tokana viikonloppuna Färsaarille! Jeeeeeee!

Dröfnin kanssa lauantaina ratsastusretkellä. Kyltissä lukee "fangelsið Sogni",
kuulemma se on avovankila, ei-vaarallislle vangeille.

Suloinen tamma Dröfn

Laitumelta pyydystettiin hevosia, tämä sai jäädä
vielä villiintymään

Tämä reppana joutui madotettavaksi

Sólmundur ja Sjöfn hevosten kanssa. Islantilaisittain saimme kahdeksan hevosta
pyydystettyä niin, että kaksi piti lankaa aitana, että hevoset ovat mahdollisimman pienellä alueella,
yksi sitten pyydysti hevosia.

Läheisyys tuo turvaa 

Hvammsvegur

Alla Lukka. Edessä myrsky.

Auringon pilkahdus

Eldhestarin hotellin aulassa on tällainen: hevosentalja.
Enpä ole moista ennen nähnyt.

Ehkä maailman isoin (ja paras) jäätelö

Pilviä

Tärähtänyt Lena Alsælan selässä

Ykköstien varressa. Kauempana näkyy kyltti, jossa kerrotaan, että tässä avataan
"hestagarðurinn Fákasel". Elämme jännittäivä aikoja, sillä kukaan ei ilmeisesti ole ihan varma,
minkälaista toimintaa tuo pulju harjoittaa. Ei kuulemma ratsastusretkiä, vain näytöksiä, ja tavaroiden (?) myyntiä.
Kerron kun tiedän lisää!

Lempihevoseni ennen Alsælan talliin tuloa