Må solen alltid skina

Maanantaina palasin kuukauden suomettumisen jälkeen tänne Islantiin. Kerrankin pääsin katselemaan Islantia ilmasta käsin, kun ei ollut liiemmälti pilvistä, ja oli vielä valoisaa. Miten kaunis tämä maa onkaan ilmasta käsin! Suorastaan naurettavan kaunis. Suomesta tänne lennettäessä pääsee vielä vallan koko maan yli lentämään, Keflavíkin lentokenttä kun on ihan tuolla lännessä.

Sólmundurin vaimo Sjöfn oli Reykjavíkistä hakemassa. Haettiin Hveragerdistä pizzaa ja syötiin se ja juotiin oluet siinä kun tulin, molempien kanssa. Olipa herttaista! En ollut syönyt juuri mitään järkevää koko päivänä, joten olin melkoisen liikuttunut tästä. Vielä liikuttuneempi olin, kun Sjöfn kertoi käyneensä kaupassa ostamassa vähän aamupalatarpeita, etten vallan kuole. Ihania ihmisiä! Tämä talo oli siivottu perusteellisesti poissa ollessani. Sjöfn on kova täti siivoamaan. Vähän epäluuloinen fiilis, mutta toisaalta mukava, minä kun en tunnetusti ole mikään maailman innokkain siivooja. Toiseen makuuhuoneeseen oli ilmestynyt hylly, johon dvd-leffat oli laitettu, ennenhän ne olivat vain pahvilaatikossa lattialla. Eteiseen oli tullut kunnolliset kuramatot, mikä onkin tosi jees, koska eteinen on tosiaan ollut älyttömän kurainen. Kylppäri ja kaikki muukin oli puunattu viimeisen päälle.

Tiistaina lorvailin lähinnä. Eilen pääsin sitten tosi toimiin: aamusta kaksi amerikkalaisturistia, joiden kanssa laukkailtiin nousevan auringon valossa, ja iltapäivällä nelihenkinen australialaisperhe, jonka kanssa tehtiin vain lyhyt tunnin lenkki käynnissä. Aamulla ratsastin Alsælalla, iltapäivällä Fílbrúnilla. Jälkimmäinen ei taas pysynyt paikallaan kun selkään kiipesin, eikä se meinannut lähteä pikkuiselta kentältä pois ollenkaan. Sólmundur sanoi, että minun pitäisi opetella käyttämään raippaa. Olen ennenkin ratsastanut Fílbrúnilla, mutta aina ilman raippaa. Nyt se ei kyllä käyttäytynyt ollenkaan, rupesi peruuttelemaan kesken kaiken ja muuta sen sellaista, joten ehkä sitten se raippa. Tänään kävi ranskalais-kolumbialainen pariskunta heti aamusta. Eivät olleet ennen ratsastaneet, mutta niin me heidänkin kanssaan laukkailimme tuolla. Olivat superiloisia ja kiitollisia, halasivat vielä retken päätteeksi. Kolumbialaismies kiitteli erityisesti, kuinka ihanan rauhallista ja hiljaista täällä on, kun on tottunut suurkaupungin meluun ja saasteisiin. Se pisti kyllä miettimään.

Aurinko täällä on nyt paistanut kahtena päivänä peräjälkeen, tänään oli vähän pilviäkin taivaalla. Mutta mieletöntä, miten tuo sää vaikuttaa mielialaan! Pikkupakkanen ja auringonpaiste. Toki hirveä tuuli, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Olo on kuin uudestisyntyneellä! Tämän jälkeen pitäisi sääennusteiden mukaan olla pilvisiä päiviä, mutta jotenkin tuntuu, että mikään ei ole niin paha kuin se Suomen hirvittävä harmaus ja tihkusade. Ikuinen marraskuu. En oikeasti nähnyt aurinkoa Suomen-visiitin aikana kuin ihan ohimennen!

Toki nyt, kun pitäisi näkyä ihan mielettömän upeita revontulia, taivas on kovaa vauhtia menossa pilveen. No, kaikkea ei voi saada. Näin jo tässä yhtenä yönä revontulia, kun vessasta tullessani ikkunasta ulos katsahdin, mutta ne eivät olleet kovin komeita, vain valkoisia, täällä olen aiemmin nähnyt vihreitä revontulia.

Jossain Norjan yläpuolella

Islanti

Outo luonnonilmiö

Alsæla-muru ja outo luonnonilmiö

Tärähtänyt kuva, mutta ratsastusreitin varrelle oli yllättäen
ilmestynyt hevosia. No, mikäs siinä, ratsastetaan ohi vaan!

AURINKO! 

Kissanpentu ja ötökkä

<3

Ratsastusreitin varrelta

Ljúfur