þetta reddast: Hjartanum tú fylgja skalt

Olipahan viikonloppu! Lauantaina lähdin 7.40 bussilla kohti Reykjavikiä Sigvøriä tapaamaan. Käytiin sen hotellin aamiaisella. Katselin siinä juuri sen puhelimelta videota sen tyttären pojasta, kun yhtäkkiä myös Eivør ilmestyi pöytään ja sanoi, että "gott å se dig, Leena". Heh, en ihan täysin ollut varautunut siihen, että lempilaulajani voi tuolla tavalla vain ilmestyä pöytään. No. Mikäs siinä. Hengailin siinä sitten Sigvørin kanssa aikani, mentiin taksilla johonkin yrttiliikkeeseen, joka aukesi vasta yhdeltätoista. No, odoteltiin siinä sitten viereisessä hotellissa vartin verran liikkeen aukeamista, juotiin kahvitkin, kun ei siinä ketään ollut, ja kahvia oli tarjolla. Hupaisaa.

Katselin ja kuuntelin täpötäydessä Pohjolan talossa Eivørin ilmaiskonsertin. Toki tosifanina olin paikalla jo aika paljon aiemmin ja katselin myös jonku Oléna-nimisen artistin keikan. Vähän tylsä, laulu muistutti kovasti Björkiä, ei muutenkaan ollut mikään ihmeellinen. Mutta Eivør veti salin aivan ääriään myöten täyteen, itse asiassa enemmänkin; porukkaa oli salin ulkopuolellakin kuuntelemassa. Eivør itse käski ihmisiä tulemaan lavan eteen istumaan, sanoi, että jopa lavalla hänen vieressäänkin on tilaa. Yksi outo nainen sitten katseli sen keikan sieltä lavalta, laulajan takaa. Kyllä ei riitä sanat kertomaan fiiliksiä. Aivan mahtava laulaja.

Hengailin aikani vielä Sigvørin kanssa, sanoinkin, että olen kuin koira, kun seuraan sitä joka paikkaan. Pyörin aikani Reykjavikin keskustassa omine nokkineni kun Hafdísia odottelin, kävin ostamassa tekoverta, mutta enempää en viitsinyt halloweeniin panostaa. Juhlat olivat siis Gyðan vanhempien luona jossakin päin Reykjavikiä. Jaksoin kahteen asti siitä huolimatta, että olin herännyt kuudelta aamulla ja olin muutenkin jo valmiiksi älyttömän väsynyt. Singstariakin pääsin laulamaan, hauskaa, pitkästä aikaa. Vain Islannissa olen nähnyt jello shotteja, tosin no, en hirveän paljon ole Suomessa viime aikoina missään juhlissa käynytkään, kun kaikki ovat aina niin kiireisiä (minä mukaan lukien), että juhlat ovat olleet harvassa. Myös lääkeruiskuihin oli laitettu jotakin viinaa, ja niitä Gyða kävi ihmisille ruiskuttamassa suuhun. Hupaisaa. Hengasin suurimmaksi osaksi juhlissa olleiden kolmen färsaarelaisen kanssa ja sain varmaan vähintäänkin hullun maineen, kun yllätin heidät keittiöstä kolmistaan istumasta fääriä puhumasta ja sanoin, että jatkakaa vain, mä tässä kuuntelen, kun toi kieli on niin kivan kuuloinen! :D "Kinasteltiin" myös siitä, miten sana "nei" äännetään - Färsaarilla on yllättävää kyllä murre-eroja, ja koska olen hengannut lähinnä Gøtassa, äännän sanan sikäläisittäin. Myönnettäköön, taidan oikeasti olla melko tärähtänyt, kun Sigvørkin sanoi että "you're even crazier than I thought", kun kerroin pitäväni silloin tällöin fäärin kielen oppikirjaa käsilaukussa. Noin niinkuin matkalukemisena, jos Reykjavikiin menee.

Sunnuntaina olin kuolemanväsynyt, enkä yhtään uskonut, että jaksaisin odottaa neljään asti, ja mietinkin, onko mitään järkeä edes mennä Eivørin lastenkonserttiin. Jaksoin kuin jaksoinkin odottaa lopulta (Mál og menningin kirjakaupan kahvilan kahvi <3), ja hyvä niin, sillä konsertti oli aivan ihana. Siellä kirjailija Helga Arnalds luki pätkän kirjastaan "Skrímslið lítla systir mín" (Pikkusiskoni on hirviö tms.), jonka itse sain Färsaarilla käydessäni fääriksi, ja Eivør ja muutama lapsi esitti biisejä kyseisestä kirjasta, pari muutakin biisiä, mm. Elisabet ja Elinborg, jonka Eivør on kirjoittanut pikkusiskoilleen ja joka saa minut lähes aina vetistelemään, niin ihana ja herttainen tuo kappale on. Vetistelin siellä muutenkin, olin nukkunut huikeat viisi tuntia ja sitä rataa. Mutta siistiä oli!

Tänään olenkin sitten vain peseskellyt tallia, Sólmundur oli eilen siivonnut sieltä kakat pois, ja minun tehtäväkseni jäi harjailla seiniä. Aika hurjaa duunia, edellisessä paikassa pestiin ensin painepesurilla, täällä pelkästään harjalla, vedellä ja saippualla. Vesi oli noin sekunnissa niin paskaista, että olisi tehnyt mieli käydä se vaihtamassa, no, yhden karsinan välein vaihdoin sen. Karsinoita on siis seitsemän, ei onneksi enempää. Ihan kova duuni tuossakin oli. Huomenna tulee aamuyhdeksältä neljä ihmistä ratsaille. Katsotaan, kuinka kauan täällä aamun ensimmäinen retki alkaa yhdeksältä, pian on jo niin pimeää, ettei yhdeksältä vielä paljoa näe. Tänään myös Sólmundur kyseli, kuinka pitkään voin olla täällä. Sanoin, että noin toukokuun puoleenväliin. Suunnitelmissa on siirtyä Färsaarten, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Tämä on toki hyvin alustava suunnitelma. Saan olla täällä niin kauan kuin haluan, maalis-huhtikuussa tulee varmaankin joku ruotsalainen tyttö tähän minun kanssani. Sopiihan se, nyt voin määrätä enemmän, mitä asunnossa tapahtuu, koska olin täällä ensin! ;)