Nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas

Vähän on ärsyttänyt, että kaupoissa soitetaan jo joululauluja. Parahdin kovaan ääneen itsekseni taannoin, kun radiossa soi "so this is christmas". No ei ole, nythän on vasta marraskuu! Vaikka minulla ei joulua vastaan mitään olekaan, ja vaikka olen kuunnellut Raskasta joulua -levyjä silloin tällöin jo syyskuusta lähtien. Bónuksesta saatu Gleðileg jól -muovikassi vähän kanssa pisti hymyilyttämään.

No, muuten täällä on elo ollut suorastaan tylsää. Paula ja Pete kävivät Suomesta piristämässä ja toivat suklaata, villasukat ja ruisleipää. Ja Henkalta tilaamani purkinavaajan! Perkele kun on ollut hankalaa tuollaisella ihme viritelmällä säilykepurkkeja saada auki. Nyt on kunnollinen, yksinkertainen perinteinen purkinavaaja. Säilykepurkit vaviskaa!

Näin joulun alla ajattelin kuitenkin kirjoittaa aiheesta joulupukit, eli islanniksi jólasveinar. Täällä niitä on 13, ja ne saapuvat viimeisenä kolmenatoista yönä ennen joulua yksi kerrallaan, jääden kahdeksi viikoksi. Tämähän tarkoittaa sitä, että ne poistuvat vasta joulun jälkeen. Ne jättävät lasten kenkiin karkkia tai jonkun pienen lelun, mutta jos lapset ovat olleet tuhmia, kenkään jätetään peruna.

Joulupukit, tai joulupojat, ovat Grýla- ja Leppalúði-peikkojen lapsia. Grýlalla on toki Leppalúðin lisäksi ollut muitakin miehiä, mutta Leppalúði on siis näistä tunnetuin, ja vielä elossa. Grýla on aika pelottava täti, hurjan näköinenkin, ja sillä on peloteltu lapsia ja varoitettu käyttäytymästä huonosti. Grýla vie huonosti käyttäytyvät lapset mukanaan ja syö ne. Jossakin tarinassa Grýla kuolee nälkään, koska lapset ovat käyttäytyneet niin hyvin. Aina se kuitenkin herää seuraavana jouluna taas henkiin. Leppalúði on vaimoonsa verrattuna suorastaan rakastettava ja laiska heppu, eikä se osallistu tuhmien lasten keräilyyn, vaan jättää tämän puuhan vaimolleen.

Ensimmäisenä joulupukeista saapuu 12.12. Stekkjastaur, joka pelottelee lampaita. Sen jälkeen on vuorossa Giljagaur, joka piilostaan tilaisuuden tullen hiipii navettaan juomaan tuoreen, vielä lämpimän maidon. Stúfur on poikkeuksellisen lyhyt heppu. Vaikka se ilmestyy oikeastaan ensimmäisenä, se on niin lyhyt, että vuorten yli vaeltaminen kestää siltä kauemmin kuin muilta, ja siksi se saapuu vasta kolmantena. Se käy keittiössä syömässä kattiloiden ja pannujen pohjalle jääneet ruoantähteet. Þvörusleikir puolestaan varastaa keittiöstä puukauhoja ja -lusikoita ja nuoleskelee niitä. Þvörusleikir on todella laiha. Pottaskefill väijyy pesemättömiä patoja ja kattiloita ja nuolee niitä, eikä epäröi myöskään, jos löytää vielä täyden kattilan. Askasleikir piileskelee sänkyjen alla ja vaanii, että joku laskisi lattialle ruoka-astiansa - ennen vanhaan jokaisella perheen jäsenellä oli oma kannellinen astiansa (askur). Hurðaskellir huvittelee öisin ovia paiskomalla näin ihmisiä herättäen. Skyrgámur käy syömässä skyrit. Bjúgnakrækir käy varastelemassa makkaroita, jotka ennen vanhaan roikkuivat kattoparruissa, kuten ruisleivät Suomessa ikään. Gluggagægir käy öisin tuijottelemassa ikkunoista sisään, etsien jotain pientä kivaa varastettavaa. Gáttaþefur haistelee löytääkseen islantilaista perinteistä laufabrauð-joululeipää. Toiseksi viimeisenä 23.12. saapuu Ketkrókur, joka pitkällä koukulla varastaa savupiipun kautta savustumassa ollutta lampaanlihaa. Viimeinen jólasveinareista on nimeltään Kertasníkir, joka varastaa ja syö kaikki käsiinsä saamat kynttilät (jotka siis ennen vanhaan valmistettiin talista ja olivat syötäviä).

Lisäksi, oma suosikkini, jólakötturinn, joulukissa, joka on poikkeuksellisen suurikokoinen. Joulukissa syö sellaiset lapset, jotka eivät ole saaneet jouluksi uusia vaatteita päälle puettavaksi.

Tästä kaikesta voi päätellä, että lapsia on kyllä peloteltu melkoisen paljon. Toisaalta, islantilaiset tuntien, näihin joulupukkeihin on ihan varmasti uskottu, ja varmaan jollain tasolla uskotaan vieläkin, en tiedä. Olisi oikeastaan ollut kiinnostavaa olla joulu täällä, mutta ihan hyvillä mielin olen tulossa Suomeenkin joulunviettoon. Ehkä vielä joskus on edessä joulu tällä kummallisella saarellakin.

Googlaamalla löytyi tällainen kuva Grýlasta, ei ihan leppoisan näköinen täti

Reykjavikiläisen vaatekaupan ikkunasta: Joulukissa vahtii sinua!
(Melko hyvä markkinointikikka muuten.)