Mistä tunnet sä ystävän?

Viikko sitten lähdin ja eilen palasin. Keskiviikkona palloilin ensin hetken Reykjavikissä keskenäni, sitten tapasin Sigvørin. Katselin hetken Eivørin soundcheckiä Gamli gaukurinn -nimisessä paikassa ja käytiin sitten kahvilla. Sen jälkeen Berglindin poikaystävä Björgvin tuli autolla hakemaan keskustasta ja mentiin Berglindin vanhempien luokse. Berglind oli viikinkifestareilla Tanskassa viime kesänä, mukava tyyppi, muttei ole juurikaan täällä ollessani nähty. Häneltä oli jo viikkoa aiemmin poistettu kaikki viisaudenhampaat, ja kipuja oli vieläkin ja naama turvoksissa. Kuulemma sai vanhempien luona paremmin levättyä, joten oli siellä, mutta sanoi, että voin tietysti yöpyä sohvalla, vaikkei itse olekaan kotona. Herttaista! Minulle tarjottiin ruokaa ja kuskattiin takaisin Reykjavikin keskustaan. Björgvin tuli vielä konsertin jälkeen hakemaan! Miten herttaista.

Keskiviikkoinen konsertti oli vähän ekstrabonus, en ollut suunnitellut meneväni sinne, mutta kun kerran Sigvør oli tavattavissa Reykjavikissä silloin, päätin mennä. Ihana keikka! Kuulin ensimmäisen kerran ikinä yhden lempikappaleistani, fäärinkielisen Vøkan livenä. Kaikille pöydille oli jaettu Färsaaret-matkaesite, aika mahtavaa. Keikka oli aivan mainio! Joskin joku hemmetin valopää keksi kuvata KOKO KEIKAN videolle ja seisoi siis ihan koko keikan ajan siinä lavan edessä. No, siirsin tuolia sitten, niin että näin ihan mukavasti.

Trøllabundin

Torstai-iltana lähdettiin sitten Vincentin kanssa bussilla kohti Akureyriä. Halusimme molemmat ikkunapaikan, joten istuimme erillämme. Viereeni istui oikein mukava Helga-niminen ihminen, minua pari vuotta vanhempi, joka asuu Dalvikissä (Akureyristä vielä eteenpäin), mutta opiskelee Reykjavikissä. Siinähän se matka kului, jutellessa. Harvinaisempaa Suomessa, väittäisin, että kuuden tunnin bussimatkan juttelee tuntemattoman vierustoverin kanssa! Varmahlíðin ja Akureyrin välillä vuorilla oli aikamoinen lumimyrsky, mutta perillä Akureyrissä satoi vettä. Olimme puolilta öin perillä. Vincent oli joidenkin tuttujen luona yötä, ja minä Sólgarðar-nimisessä majatalossa. Ihana paikka! Ihan keskustassa, iso huone parisängyllä ja sohvalla varustettuna. Keittiökin oli, jos olisi halunnut ruokaa laittaa. Suosittelen, jos kukaan koskaan Akureyrissä liikkuu!

Perjantaille olimme varanneet SBA Norðurleiðiltä Mývatn-järvelle suuntautuvan retken. Oppaamme oli hyvin islantilaisella aksentilla puhuva Trausti, joka oli oikein hauska tyyppi, mitä nyt väitti, että joulupukki on Islannista eikä Suomesta. (Minä väitän, että Islannin kolmellatoista joulupukilla ei ole mitään tekemistä minkään muun joulupukin kanssa, eikä näitä asioita pidä sekoittaa.) Pysähdyimme myös Dimmu borgirissa. Hauskaa, olen käynyt molemmissa paikoissa kerran aiemmin, kesällä 1999. Vähän oli erinäköistä. Kuulemma kesäisin tuo paikka vilisee turisteja, ja majoituspaikatkin on varattava jopa vuotta etukäteen, joten talvi oli juuri oikea aika matkustaa tuonne! Kävimme myös Mývatn Nature Baths -nimisessä uimapaikassa. Vähän kuin Blue Lagoon, mutta halvempi ja rauhallisempi. Kuulemma paikalliset eivät enää käy siellä, koska se on niin kallis. Mutta minä olin oikein tyytyväinen, ettei siellä ollut muita kuin meidän pikkubussillinen ihmisiä.

Mývatnin kuumaisemaa


 

Matkan varella pysähdyimme kuvaa ottamaan. Nuo etualalla oikealla
näkyvät puut on kaikki istutettu!

Dimmu borgir

Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen saumakohta
(Tämä on ainoa paikka maailmassa, missä voi seistä yhtä aikaa
kahdella mantereella.)

Mývatn Nature Baths

Lauantaina oli sitten the konsertin vuoro. Tähän ostin liput jo joulukuun alussa: Eivør Pohjois-Islannin sinfoniaorkesterin kanssa. Konsertti oli loppuunmyyty. Aivan mielettömän hieno konsertti! Hienoa, että kun laulajan on nähnyt vajaan vuoden sisään sen kuusi kertaa, niin jokainen konsertti on ollut hyvin erilainen. Lauantain konsertti oli todella erilainen kuin keskiviikkoinen, jossa Eivør esiintyi vain oman bändinsä kanssa. Nyt oli paikalla lisäksi vielä tuo orkesteri. Aivan älyttömän upea konsertti! Ai niin, taisin jo kirjoittaa sen. Konsertin jälkeen auttelin Sigvøriä myymään levyjä, ja siinä samalla tutustuin Ulricaan. Sveitsiläinen nainen, joka asuu Akureyrin lähellä, on muuttanut miehensä kanssa Islantiin (vähän jäi epäselväksi, miksi) ja perustanut matkailualan yrityksen. Mainostanpa sitä tässä, kun tilaisuus on: Inspiration Iceland. Siitä sitten lähdettiin jossain kohtaa (viimeisillään raskaana olevan) Ulrican kanssa Götubarinniin, jossa oli hänen kolme vapaaehtoistyöntekijäänsä myös. Mielettömän kiva uusi tuttavuus, hauska tyyppi, joka teki kutakuinkin sataa asiaa yhtä aikaa. Eivør totesi nauraen, että "she's on fire", ja se kuvaakin aika hyvin tuota ihmistä. Hassua, miten vierasta suomalaiselle on, että joku koskee vähän väliä ohimennen, ihan noin vaan, sillä mitään sen ihmeempää tarkoittamatta.

Ihana Eivør

Miksi se osoittaa mua?! :D

Minä, Ulrica ja uusi lunnilaukkuni

Minä ja Sigvør <3

Sunnuntai-iltana suuntasin Litla-Hlíðiin, Hafdísin äidin Martan luokse. Reilun tunnin bussimatka Akureyristä. Martahan on jo adoptoinut minut syksyllä, että vähän kuin kotiinsa menisi, kun tuonne menee. Niin lämmin ja ihana ihminen! Minut ruokittiin perusteellisesti, sainpa maanantaiaamuna vohveliaamiaisenkin, vohveleita suklaalla ja kermavaahdolla. Melkein tulee nälkä kun ajattelen. Muuten oikeastaan vain olin ja löhösin. Yritin käydä vähän ulkona, mutta siellä oli liian kirkasta (lunta) ja melko kylmä (jätin talvivaatteeni Suomeen, koska täällä Etelä-Islannissa niitä ei oikeastaan tarvitse). Sisällä riitti kuitenkin viihdykettä. Jopa vessassa käydessä oli seuraa: villikissaemo ja sen kolme pentua (sillä oli ollut 17 pentua, mutta vain kolme niistä oli päätynyt Martan luokse). Siellä ne sähisivät, kun pöntölle istui, mutteivät tehneet kuitenkaan mitään. Mahtavaa oli käydä tuolla vielä, en usko, että siellä enää tällä reissulla ehdin käydä, bussimatka Reykjavikistä on kuitenkin viitisen tuntia.

Etuvasemmalla: islantilainen metsä

Yksi Martan yhdestätoista (!) kissasta. Tämä reppana oli sokea,
ja etsii uutta kotia. Ei kuulemma pärjää muiden kissojen kanssa,
muut kiusaavat sitä, kun se on niin kiltti. Uskomattoman suloinen tapaus.

Vähän kiinnostaa, mutta sitten kuitenkin pitää mennä karkuun...

Mutta vähän pitää silti pysähtyä kurrkimaan ja miettimään,
tulisiko sittenkin takaisin.

"Litla Hlíð, siellä kaikkia autetaan" - no se on kyllä totta!

Suloinen sokea kissa

Eilen lähdin puolilta päivin lähtevällä bussilla takaisin, ja tilalla olin puoli seitsemän aikaan illalla. Kuulemma täällä oli kiirettä riittänyt, lauantaina jopa kahdentoista hengen ryhmä! Eli ilmeisesti aina, kun menen pois tai yritän mennä pois, tänne paukkaa ihmisiä. Liiketoiminnalle hyvä, että olen pois, mutta yksin ei kyllä kahdentoista hengen ryhmää pysty vetämään. Laitetaan tähän loppuun vielä muutama kuva bussin ikkunasta. Uskomattoman kaunis auringonpaiste ihan koko matkan pohjoisesta etelään!

Hvammstangaa mainostettiin sanoilla "lífandi bær", elävä kylä.
No, mitään muuta en kyllä nähnyt kuin tämän bussipysäkin keskellä
ei mitään, eli en vakuuttunut!

Taas yksi bussipysäkki keskellä ei mitään