þetta reddast: Sä tiedät kyllä että mulla myrskyää

On ilmoja pidellyt. Ihan niin kovaa ei ole tuullut kuin maanantaina, mutta melko kovaa silti. Ulkona on täydellinen ikkunasää, gluggaveður. Kaunis auringonpaiste, kiva katsella sisältä, mutta niin kova ja kylmä tuuli, että naama meinasi irrota, kun kaupasta tultuani kävelin tuosta tallilta takaisin tänne asunnolleni. Miksi tuulen suunta on aina sama? Siis aina joutuu kävelemään vastatuuleen.

Kävin perjantaina Ninnin kanssa Hveragerðissä pizzalla. Eilen kävi muutama ihminen ratsastamassa, kaksi lasta, jotka puhuivat saksaa ja islantia, ja joku nainen niiden kanssa. Mun mielestä lasten vanhemmat puhuivat vain saksaa? Mutta en tiedä, kuka se meidän kanssa ratsastamassa ollut nainen oli. Tytöt olivat kymmenvuotiaita, oikein näppäriä ratsastajia. En vain pahemmin uskaltanut laukata niiden kanssa, vaikka olisivat kyllä toivoneet. Pieni pätkä mentiin. Kun ei noista lapsista ikinä tiedä. Tänään kävin pikaiseen Selfossissa ruokakaupassa. Kaupan myyjä kysyi munakoisosta, mikä se on. Täällä kassa punnitsee vihannekset. Enhän minä toki tiennyt, mikä munakoiso on islanniksi. No, seuraava asiakas auttoi sitten. Kasvissyöjän paratiisi? Tuskin. Takaisin tullessa meinasi mennä hermot, kun keskelle tietä oli parkkeerattu auto traikun kanssa ja toiselle kaistalle traktori. Näppärästi sillä lailla peräkkäin, että siitä välistä juuri ja juuri mahtui pikkubussilla. Islanti!

Muutenkin ovat hermot välillä koetuksella tämän maan kanssa. Reykjavikissä voi asiat olla paremmin, mutta täällä periferiassa ei todella tunneta sanaa kierrätys. Pullot ja tölkit viedään roskiin myös, ei täällä mitään pullojen keräyspisteitä ole. Mikä ihmeen logiikka tässä oikein on? Energiaa on riittämiin, alumiinitehtaita rakennetaan luontoa saastuttamaan, mutta sitä alumiiniä ei edes viitsitä kierrättää! Bónuksesta en ole ainakaan löytänyt maustepusseja, joilla voisi täyttää noita lasipurkkeja. Että niinku osta aina uusi lasipurkki, jos mauste on loppu! En tällaista muista joutuneeni koskaan tekemään. Ei mitään muitakaan täyttöpakkauksia tietenkään ole, siis esim. pesuaineille tms. Ja sitten nämä vielä kehuvat olevansa ympäristöystävällisiä, kun energiaa on riittämiin ja se on puhdasta. No, ei se riitä. Autoiluhan täällä on ihan käsittämätöntä, sillä autolla ajetaan ihan kaikkialle, ja se auto on vielä ihan järjettömän iso. Kyllä ehkä tuolla sisämaassa ymmärtää ne valtavat jeepit, mutta kyllä täällä pärjäisi ihan tavallisella henkilöautolla. Tuntuu myös järjettömältä ajella ympäriinsä yksin ties kuinka monen hengen pikkubussilla.

Hyvää on se, että ollaan lähellä Färsaaria. Ensi viikolla on kaksi Eivørin konserttia, toinen keskiviikkona Reykjavikissä ja toinen lauantaina Akureyrissä. Lauantain konserttiin joka tapauksessa olen menossa! Perjantaina menen myös Mývatnin retkelle. Edellisestä kerrasta onkin aikaa. Dimmu Borgirissa olisi tarkoitus myös poiketa. Toivotaan, että kaikki menee nappiin ja retki onnistuu! Ihana färsaarelainen ystäväni Sigvør on myös ensi viikolla Islannissa. En olekaan häntä sitten lokakuun nähnyt! Enkä sen puoleen ketään hyväksi luokiteltavaa ystävää sitten Suomesta lähtöni. Välillä tuntuu, että pää hajoaa kaikesta tästä omasta tilasta, mutta sitten, kun joku puolituttu tähän omaan tilaan tulee, sekin tuntuu ahdistavalta. Minäkö ristiriitainen?

Vapaapäiviä on ollut hyvin vähän. Siksi ajattelinkin nyt pitää pidemmän vapaan, melkein viikon, en ole Sólmunduriä vielä täysin konsultoinut aikeistani. On ollut puhetta, että olen to-ma poissa, mutten tiedä, mitä tapahtuu, jos ilmoitankin olevani ke-ma. Mutta palkkaa on tullut nyt vähemmän, ymmärrettävästi, kun turisteja käy vähemmän, mutta vapaapäiviä ei silti ole ollut. Tänäänkin kävin vähän pesemässä tallin seinää ja otan hevoset kohta sisään. Eihän se ole paljon työtä, mutta silti eri juttu olla koko päivä vapaalla ja jossain ihan muualla. Huomenna pitäisi kokeilla kahta uutta hevosta. Luulin eilen hakeneeni naapuritallista kaksi hevosta meille kengitettäviksi, mutten ymmärtänyt, että ne olisivat jäämässä. Näköjään sitten.

Meinasi suu loksahtaa auki, kun käytiin Ninnin autoa perjantaina tankkaamassa. Shellillä oli ihan palvelu, ja vieläpä ilmainen sellainen: tankkaavat auton, eikä itse tarvitse kuin käydä sisällä maksamassa! Aika vau. Ei Suomessa kyllä.

Pilvistä

Pikkubussin tuulilasin läpi kuvattua, kaatosade

Ljúfur ja Ljúflingur

Hevosten ruokintaa islantilaisittain: päästetään ne (suitset päässä ja kaikkea)
turisteja odotellessa vapaaksi heinäkasalle (Sólmundur oli nukkunut pommiin
eikä ollut ruokkinut hevosia).