Hätiin jo ennätti Sólmundurkin. Epäuskoisena nauroin, kun se ajeli jeepillä pitkin laidunta hevosten perässä. Hevoset tästä vallan riehaantuivat ja painelivat kiitolaukkaa pitkin laidunta, mutta eivät tulleet sitten millään portista läpi. Minun käskettiin hakea (suitsilla, meillä ei ole riimuja, hevoset talutetaan aina suitsilla, joista niiden on muuten kohtuullisen helppo päästä eroon, kun ei niissä ole leukahihnaa) joku hevonen tallista, että nuo kaksi näkisivät sen ja sitten tulisivat talliin. No eipä auttanut, ja Alsælakin rupesi keräämään kierroksia siinä, kun toiset painelivat kiitolaukkaa nenän edestä. Mikä oli ratkaisu tähän ongelmaan? No tietystikin se, että päästetään kaikki hevoset takaisin laitumelle ja sitten taas jahdataan ne talliin! Kaksi uutta yritti edelleen lähteä omille teilleen, mutta saatiin ne jahdattua muiden mukana talliin. Kyllä siinä taas muutama kirosana pääsi, epäuskoisten naurahdusten ja päänpuisteluiden lisäksi. Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että olisi oikeasti aika hyvä juttu, jos hevoset voisi hakea laitumelta riimulla? Mutta voitte kuvitella, etteivät ne todellakaan anna kiinni, jos niiden peruskäsittely on sitä, että niitä ajetaan paikasta toiseen.
Voidaan sitten pohtia, mikä olisi ratkaisu tällaisiin ongelmiin. Joku facebookissa totesi, että mitenkä muuten se lauma hevosia saadaan sieltä viidenkymmenen hehtaarin laitumelta nopeasti siirrettyä. Niin. Hyväähän on se, että täällä hevoset ovat todellakin aivan valtavan kokoisilla laitumilla, ja aina laumassa. Tilaa riittää! Mutta täällä on yksinkertaisesti aivan liikaa hevosia. 300 000 ihmistä kohti 100 000 hevosta, se on aikamoinen luku! Väitän, että täällä on puolivillejä hevosia, joilla kukaan ei tee mitään. Ei ole tavatonta, että hevoset karkaavat, mutta niitä myös liikutetaan vapaana laumana, kuten edellisessä paikassa tuli todettua. Ninni kertoi joskus ratsastaneensa tuota ykköstietä pitkin vapaan hevoslauman kanssa. Ehkä hieman vaarallista touhua? Hafdís sanoikin joskus törmänneensä kyseisellä tiellä hevoseen. Siis ihan oli ajanut kolarin. Onneksi vauhtia ei kuulemma ollut kovin paljon - hevoseen törmätessä saisi kyllä aikamoista vahinkoa aikaan.
Täällä kaikki hevosten siirtäminen tapahtuu siis niitä takaa ajamalla. Sen takia karkuun päässeitä hevosia on ihan turha edes yrittää saada kiinni. Myös meidän päiväretkillä, kun hevoset päästetään taukopaikassa tarhaan hetkeksi, ne juoksevat karkuun, kun niitä yrittää pyydystää. Hevoset sidotaan aina ohjista (kuolaimista) kiinni puomiin siksi aikaa, kun ratsastaja kiipeää selkään, ja kun jalustimia säädetään. Meillä on aika monta hevosta, jotka eivät pysy paikallaan kun niiden selkään kiipeää, mikä on melko ikävää, koska meidän perusreitillä, jota eniten ratsastan, on viisi porttia. Kertaalleen olen hevosen selästä jo pudonnut, kun se on äkisti lähtenyt liikkeelle, kun en ole vielä kunnolla ollut selässä. Monta kertaa on ollut vaaratilanteita, kun hevonen on lähtenyt liikkeelle, kun olen nousemassa selkään.
Toinen ongelma tässä maassa on koirat. Meidän Oddur-koiraammekin on useampaan otteeseen mennyt hermot. Viimeksi tänään, kun päästin hevoset tarhaan. Se räksytti tallissa, ärsytti ja pelotti hevosia. Yksi hevonen kaatui tallin ovelle, ja muut hevoset juoksivat sen yli. Syytän tästä osittain koiraa, koska se oli siinä räksyttämässä ja aiheuttamassa yleistä kalabaliikkia, niin että hevoset änkivät kaikki samaan aikaan pienestä oviaukosta. Osittain syytän myös tallin järjettömän liukasta lattiaa. Tallien lattiat ovat kuulemma liukkaita, koska näin estetään hevosten rettelöinti tallissa. Morjens.
Tänään tein yhden vajaan puolentoista tunnin käyntilenkin kahden amerikkalaisnaisen kanssa. Toinen oli jossain määrin liikuntarajoitteinen ja käveli kävelykepin kanssa. Hirvitti, mitä tästä tulee. Sindri ja Ljúflingur käyttäytyivät onneksi moitteettomasti. Itse vain olin tosi pahasti jäässä, kun tuolla kylmässä tuulessa vain kävelin. Jouduin heti perään toiselle lenkille, en ehtinyt pitää pientä taukoakaan välissä. Ensikertalainen, singaporelainen mies, joka onneksi halusi mennä kovempaa, niin en jäätynyt kuoliaaksi. Ai niin ja aamulla testasin noita kahta uutta villihevosta. Olivat oikein mukavia ja säyseitä ratsastaa.
Ruokin hevoset. Mietin taas, miksi ihmeessä täällä syötetään homeista ja lämmintä säilöheinää hevosille. Eipä se näytä niitä haittaavan. Keskusteltiin äsken myös painorajoista. Kenellekään ei ole Sólmundur koskaan joutunut sanomaan, että ovat liian lihavia ratsastamaan, mutta joku arviolta 140-kiloinen mies oli kuulemma vähän sillä rajalla. Kerroin, että Suomessa islanninhevostalleilla on usein 85 kilon painoraja. Sille naurettiin räkäisesti. Islannissa ratsastus on ennen kaikkea miesten harrastus, ja aika moni aikuinen mies painaa yli 85kg.
Revontulia on näkynyt jo kolmena iltana peräkkäin. Nyt on sen verran pilvistä, ettei tänä iltana ehkä näy. Päivät alkavat pidentyä, kuuden aikaan on vielä valoisaa, ja aamulla valoisa tulee jo puoli yhdeksän aikaan. Jee!
 |
| Uusi Villihevonen nro 1 |
 |
| Uusi Villihevonen nro 2 |
 |
| Villihevonen 2 jo melkein takaisin kotona (tosin nämä olivat aika haluttomia tulemaan takaisin kotiin, sillä ne ovat naapuritilalta, ja olisivat kaikesta päätellen mieluiten jatkaneet sinne) |
 |
| Söpöliinit |
 |
| Tärähtänyt mustavalkoinen kissanpentu (homeisessa) heinäkasassa - kissat ovat ruvenneet seuraamaan minua aina, kun menen talliin, tietävät, että minä annan niille ruokaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti