þetta reddast: Hummani hei

Kuten olen jo niin monta kertaa aiemmin todennut, täkäläinen hevosten käsittely poikkeaa valtavasti siitä, mihin olen Suomessa tottunut.

Karsinoita ei putsata päivittäin, vaan sinne kerätään patjaa, joka sitten siivotaan muutaman kuukauden välein kokonaan pois. Ihmettelin tätä käytäntöä, kunnes tajusin, että eihän tässä maassa yksinkertaisesti ole kuiviketta. Puru, turve, ihan kaikki on tuontitavaraa ja hirveän kallista. Meilläkin purua on, ja sitä laitetaan aina silloin tällöin muutama lapiollinen karsinaan. Joillakin talleilla karsinat siivotaan ihan päivittäin, mutta tämä lienee harvinaista.

Meillä hevoset talutetaan kaikkialle suitsilla, ja ne myös laitetaan suitsista kiinni kaikkialle. Minulle kun on aina opetettu, ettei hevosta missään nimessä sidota koskaan ohjista minnekään. Edellisessä paikassa sidottiin myös naruriimusta kiinni, mikä on, jos mahdollista, vielä hurjempaa, sillä naruriimu ei anna periksi, se ei hajoa, joten jos hevonen saa vetopaniikin, seuraukset voivat olla melko ikävät. En ymmärrä, miksei islanninhevosilla käytettävissä suitsissa (ilmeisesti Suomessakaan) ole leukahihnaa. Otsapanta löytyy. Turparemmi on erillinen. Koskaan ennen en ole nähnyt, että hevonen pääsee suitsistaan eroon noin vaan. Täällä sitä tapahtuu tuon tuostakin. Meillä on myös tällä hetkellä tallissa kaksi hevosta, jotka vain hiukan hinkkaavat päätään johonkin (puomiin, karsinan oveen) ja kas, yhtäkkiiä hevonen on villi ja vapaa. Yksi hevonen kiskoi, ei mitenkään paniikinomaisesti edes, kunnes suitset luiskahtivat päästä. Yksi hevonen teki saman, kun olin taluttamassa sitä, ja neljää muuta hevosta.

Eläinlääkäristä en ole täällä vielä kuullutkaan. Edellisessä paikassa tilan isäntä hoiti itse raspaukset, piikitykset ja kengitykset. Täällä Sólmundur ainakin kengittää itse, luultavasti myös raspaa. Edellisessä paikassa jo totesin, että eläinlääkäri on ihan hyvä keksintö, kun yhden hermoheikon nuoren hevosen piikittämiseen tarvittiin kolme ihmistä: kaksi pitämään sitä kiinni, yksi piikittämään. Eikä se sittenkään ensimmäisellä kerralla onnistunut. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että hevosia pidetään täällä vähän kuin karjaa. Islantilaisittain tämä meidän n. 45 hevosen talli (Sólmundur on klipannut hevosille numerot kylkeen, ei taida itsekään tietää, kuinka monta hevosta omistaa) on pieni. Naapurissa on se Eldhestar, jossa on kolmisen sataa hevosta. Kaiken kaikkiaan Islannissa sanotaan olevan sata tuhatta hevosta. Ja ihmisiä on vain se 300 000. Aikamoinen määrä hevosia! Moni turisti kysyy, onko täällä villihevosia. No ei, ei varsinaisesti, mutta kyllä täällä sellaisia puolivillejä on, jotka joku omistaa, mutta joilla kukaan ei mitään tee. Pohjoisessa Martan ja Addin luonakin käydessäni tiedustelin tätä asiaa. Heilläkin on hevosia, muttei niillä kukaan ratsasta. Kuulemma Addi on aiemmin kasvattanut ja myynyt hevosia, mutta ei enää pysty ratsastamaan. Mutta hevosia silti on. Jossain siellä ne pyörivät, kai niille joku heinäpaali eteen viedään näin talvella, mutta muuten en usko, että niistä sen kummemmin huolehditaan.

Heinähän täällä meillä on myös mielenkiintoinen juttu. Välillä se on lämmintä, välillä jopa homeessa, mutta ei haittaa. Silti sitä syötetään hevosille. Kuulemma lampaille pitää olla parempaa heinää. Miksi, sitä en tiedä.

On kiinnostavaa, että islanninhevosista moni ajattelee, että niillä pystyy ratsastamaan ihan kuka tahansa. Toissapäivänäkin meillä kävi neljän aloittelijan ryhmä, jotka saivat tallin helpoimmat ja laiskimmat hevoset alleen. Hevoset meinasivat kääntyä takaisin kotiin useamman kerran, menipä yksi portin läpi ratsastaja selässään. Ihme kyllä tuo vieterillä oleva rautalankaportti aukesi viime tipassa, kun ratsastaja alkoi olla jo kaksin kerroin hevosen selässä. Yritimme sitten vielä ravata/töltätä vähän, mutta kun ratsastajat selässä eivät tehneet mitään, niin eihän siitä oikein mitään tullut.

Olen monesti miettinyt, muuttuuko tämä joskus, saako Islantiin joskus tuoda jotain muitakin hevosia. Erilaisia mielipiteitä olen kuullut. Osa on sitä mieltä, että ehdottomasti ei, että tämä on meidän oma rotumme ja me olemme ylpeitä siitä, emme me edes haluaisi muita hevosia tänne. Osa on sitä mieltä, että täytyyhän sen joskus muuttua. Sellaisenkin mielipiteen kuulin, että jos tänne saisi tuoda muunrotuisia hevosia, islantilaiset unohtaisivat koko islanninhevoset, he ovat niin kunnianhimoista porukkaa, että rupeaisivat sitten tekemään täysillä jotain ihan muuta. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa hevosia on tässä maassa liikaa.

Helposti Sólmundur taluttaa viittä hevosta kerralla.

Näin ne hevoset lastataan, keskellä tietä.

Tällaiset kaviot oli yhdellä hevosella.

En ymmärrä, miten se edes pääsee kävelemään näillä räpylöillä!

Kengitysseppä on hyvä keksintö.

Tämän näköinen kavio oli alta päin katsottuna. Ei näin.

Stjarna on hevonen nro 14 ja Ljúflingur nro 13.

Näin hevosia siirretään paikasta toiseen. Isommilla laitumilla
ratsain hevosia takaa ajamalla.

Tähän puomiin hevoset kiinnitetään kuolaimista, ohjissa on
pikalukot. Hevonen on kiinni niin kauan kunnes ratsastaja on
selässä ja jalustimet sopivan pituiset, nämä eivät pysy paikallaan
kun selkään kiipeää tai kun jalustimia säätää.
Tuulen tuiverruksessa Njála.