þetta reddast: Keep your head held high, ride like the wind

Tänne lähtiessäni sain kuulla monenmoista kommenttia. Ihmettelyä, ihailua, kummastelua. Ei kai siinä mitään järkeä olekaan, että jättää maailman helpoimman resurssiopettajan työn ja lähtee Islantiin hevostelemaan. Ja kun ensimmäinen paikka ei osoittautunut ihan mieluisaksi, niin en lähtenytkään takaisin kotiin. Sekin kummastutti monia.

Kulunut talvi on ollut äärimmäisen rankka kokemus, tajuan sen vasta nyt. Luopuminen niin monesta asiasta, yksinäisyys, pimeys, vastuu ratsastusretkistä ja turisteista, ainainen puhelimen ääressä päivystäminen. Totesin, että olen ajanut pidempää reittiä ruokakauppaan vain, jottei tarvitsisi mennä heti takaisin tilalle. Olen käynyt Selfossin uimahallissa, koska siellä on enemmän ihmisiä kuin Hveragerðissä, jonne olisin päässyt ilmaiseksi. Mutta kulunut talvi on ollut myös älyttömän hieno kokemus. Olen saanut asua ihan yksin luonnon keskellä, katsella revontulia ja tähtitaivasta harva se ilta oman kotini ikkunoista, saanut ratsastaa ihan kaikenlaisilla hevosilla ja tavannut monenlaisia, enimmäkseen kivoja ihmisiä. Olen pudonnut hevosen selästä, turisteja on pudonnut hevosen selästä, onpa pari lähtenyt tallilta suoraan sairaalaan päänsä lyötyään. Ja siitäkin huolimatta tämä on ollut älyttömän mahtava kokemus, enkä päivääkään vaihtaisi pois.

Tila ja ratsastusretket ovat nyt taakse jäänyttä elämää. Viimeisen ratsastusretken vedin läikikkäällä ruunalla, jota olen kutsunut nimellä Bjartur (koska se on erään ihanan fäärinkielisen lastenkirjan päähenkilön nimi, ja tuolla ruunalla ei ole nimeä). Pääsinpä menemään ihan kunnolla laukkaakin viimeisen retken kunniaksi. Pitkään norjassa asuneelta ruotsalaismieheltä kuulin parhaan kohteliaisuuden ikinä: kun puhuin ruotsia, se oli kuin musiikkia hänen korvilleen. Hän pahoitteli, että hänen oma ruotsinsa on muuttunut vähän sekakieleksi, norjaa ja ruotsia sekaisin.

Pari kaveria kävi Suomesta. Oltiin kolme yötä vallan mainiossa Hotel Selfossissa. Oli hauskaa käydä siellä, kun siitä on ajanut niin monta kertaa ohi. Kotiseutumatkailua! Ollaan kierretty vesiputoukset Skógafoss ja Seljalandsfoss, joista jälkimmäisen takaa pääsee kävelemään, mutta siellä oli nyt niin liukasta, etten uskaltanut lähteä. Skógafossin päälle pääsee nousemaan portaita, ja niitä onkin arviolta se viisi miljoonaa. Käytiin Víkissä ihailemassa mustia hiekkarantoja. Kierrettiin Golden Circle (varmaan noin sadas kerta minulle, mutta vielä en ole kyllästynyt). Sää on ollut kammottava. Rakeita on tullut enemmän kuin koko tähänastisen elämäni aikana. Yhtenä hetkenä paistaa aurinko kirkkaalta taivaalta, viisi minuuttia myöhemmin on täysin pilvistä ja sataa lunta, räntää tai rakeita. Olen käyttänyt luvattoman paljon rahaa hyvään ruokaan. Parhaiksi ravintoloiksi osoittautuivat Tryggvaskáli Selfossissa (Selfossin vanhin talo vuodelta 1890) ja Fjöruborðið Stokkseyrissä (Islannin paras hummeriravintola). Kävinpä eilen ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen Lækjabrekkassa, hieno ravintola Reykjavikin keskustassa, siellä oli kohtuuhintainen lounas.

Yllätin itsenikin ja tulin Kex hostelliin kuudentoista hengen sekadormiin yöpymään. Tarkoitus on olla täällä torstaihin asti, kunnes seuraava Suomen-vieras saapuu, joten kalliiksi olisi tullut ottaa mitään yhden hengen huonetta mistään. Tämä lysti maksaa 16 000 ISK viideltä yöltä, satasen pintaan euroissa, mikä on ihan vallan siedettävä hinta. Sitäpaitsi tämä on hauska hostelli. Tänään ajattelin laiskotella koko päivän, koska laiskottaa, ja huomenna kun kauppojen pitäisi jälleen olla auki, voisin vaikka suunnata joko Kringlaniin tai Smáralindiin, ostoskeskuksia molemmat. Nyt kun joutuu käyttämään ihan oikeita vaatteita koko päivän, eikä notku ratsastusvaatteissa lähes koko päivää, huomaan, että voisin tarvita pari ihan tavallista pitkähihaista trikoopaitaa. Muuten en kyllä ajatellut itselleni enää ostaa mitään.

Nyt alkaa olla jo aikamoinen väsymys päällä täällä olemiseen. Olisin oikeastaan jo ihan valmis lähtemään takaisin Suomeen. Mutta en pane pahakseni toukokuista kymmenen päivän visiittiä Färsaarilla, siellä lienee aikaa vain levätä, ennen kuin kesän englannin opinnot alkavat. Kova ikävä on kissoja ja Sutturaa, ja Sutturasta en tiedä, koska sen näen, koska eihän minulla ole aikaa sille nyt kesäkuussa. Toisaalta Santtu ei varmaan olisi pahoillaan, jos saisi tyttöystävänsä takaisin laitumelle seuraksi.

Viimeinen retki oppaana

Viimeinen retki

Rankka reissu, tilanne vaatii piehtarointia

Sjöfn ja Isak Máni

Seljalandsfoss

Jäätä Seljalandsfossilla

Yksittäiset ruohonkorretkin olivat jäässä, oli aika upea näky!

Seljalandsfoss

Skógafoss

Kivettyneet peikot

Tryggvaskálin kattolamput

Tryggvaskálin pöytälamppu

Tryggvaskáli

Tryggvaskáli, Selfossin vanhin talo

Selfoss by night

Kraaterijärvi Kerið, jonne sisäänpääsy on muuttunut maksulliseksi, mutta
lieneekö pääsiäisen takia vai miksi, kun se sattui perjantaina olemaan
ilmainen.