þetta reddast: Oi kultaisin, tää on kylmä maa

Niin siinä sitten kävi, että kun minulle sanottiin, että minun on työskenneltävä ihan yhtä paljon kuin uuden tytön, että en minä voi olla vapaalla ja toinen töissä, niin sanoin, että sitten minä pakkaan tavarani ja lähden. Alunperinkin oli puhetta, että voin sitten matkustella, kun uusi tyttö tulee, mutta en ymmärrä, miten, jos en saa vapaata. Tänään viimeinen työpäivä täällä. Ihan hyvässä hengessä saatiin puhuttua, mutta ihmeellisiä syytöksiä tuli kyllä. Sólmundur sanoi, että olen ymmärtänyt tämän työn väärin, että täällä mennään turistien ehdoilla, ja töitä on silloin, kun turisteja on. Kyllähän minä hyvänen aika sen ymmärrän! Mutta en ymmärrä, miksen olisi voinut säilyttää tavaroitani täällä, pitää tätä jonkinlaisena tukikohtana, käydä välissä täällä nukkumassa, muutaman retken vetämässä ennen kuin poistun lopullisesti. Mutta ehkä parempi näin.

Täällä minut on laitettu toinen toistaan mielenkiintoisempien hevosten selkään. Tämä on vain korostunut uuden tytön tultua. Hän on murtanut niskansa pari vuotta sitten hevosen selästä pudottuaan, eikä tahdo ottaa riskejä. Ymmärränhän minä sen. Itse olen ollut vähän liian kiltti mitä tulee näihin hevosiin, olen ratsastanut ihan millä tahansa, mikä alle laitetaan. (Tosin myös oppaana on välillä ihan pakko ratsastaa sillä villeimmällä hevosella, jos ei vaihtoehtoja ole.) Toissapäivänä oltiin taas hevosia laitumelta metsästämässä ison tien toisella puolella. Sinne suuntaan saatiin trailerilla kyyti, takaisin piti ratsastaa, koska traileri oli täynnä hevosia. Otin uuden laiskanpulskean hevosen, jolla tein viime viikolla päiväretken. Sitä sai ihan tosissaan potkia eteenpäin. Nyt se oli hermostunut, pureskeli kuolaimia taukoamatta, tuntui siltä kuin se lähtisi alta, kun nousi selkään (köyristi selkää, veti pääin alas, ei onneksi pukittanut kuitenkaan). Jouduimme ratsastamaan tuon päätien yli. Minä jouduin tulemaan hetkeä aiemmin alas selästä porttia avaamaan, joten talutin sitten tien yli. Ja kun nousin takaisin selkään, hevonen päätti lähteä. En ollut toista jalustinta saanut edes jalkaan, enkä todellakaan saanut hevosta pysäytettyä. Ihme kyllä pysyin selässä. Tällekin Sólmundur vain nauroi. Kammotus, jos se hevonen olisi tehnyt turistiryhmän kanssa tuon! En halua edes ajatella.

Lähden täältä siis oikein hyvillä mielin. Vaikka tämä talopahanen on ollut kotini viimeiset puoli vuotta, ja vaikka Sólmundur ja Sjöfn ovat kaikesta huolimatta olleet myös tosi ihania ja mahtavia ja työstäkin tykkään edelleen kun kaikki menee hyvin, niin kyllä nyt vaan on mitta tullut ihan täyteen. Homma menee koko ajan kaoottisemmaksi, vaikka olisin kuvitellut, että kesää kohti sen on pakko muuttua järjestelmällisemmäksi, kun ihmisiä tulee enemmän. Kahden työntekijän kanssa huomaa entistä enemmän, että Sólmundur ei ole mikään esimiestyyppi. Jos vain toinen meistä menee vetämään retkeä, se sanoo, että vain toinen teistä, mutta ei sano, kumpi. Se ei osaa antaa minkäänlaisia käskyjä. Se haluaa olla kiltti ja kiva ja kaikille ystävällinen ja reilu. En edes halua tietää, millaiseksi homma menee kesällä viiden tytön kanssa! Ja tähän taloon ei todella mahdu viittä asumaan. Kahdelle aika sopiva.

Nyt siis tiedossa vielä parikymmentä päivää matkustelua Islannissa! Ihanaa! Kuulemma täällä tilalla selviävät ilman minua. No pakkohan se on. Pääsiäisviikonloppuna on tulossa ilmeisesti erityisen paljon turisteja. Se ei ole minun ongelmani enää. Tänään yritän vain valita itselleni kilttejä hevosia, että pysyisin hengissä viimeisen työpäivän.