Like a breeze on my cheek you'll be leaving

Uusi tyttö on nyt ollut viikon verran täällä ja on pärjännyt aika hyvin. Hassua on kyllä tehdä töitä itseään 12 vuotta nuoremman kanssa, joka pohtii, miten 17-vuotiaat tytöt kesällä pärjäävät, kun ne ovat niin kovin nuoria. Siis nehän ovat sitä vain kolme vuotta nuorempia?!

Olen kyllä itserakkaana ihmisenä miettinyt, kuinka hyvä tuuri Sólmundurillä kävi, kun sai aikuisen ja vielä suomalaisen ihmisen tänne talveksi. Kyllä väitän, että meillä on melko hyvä maine, ja melko hyvä työmoraali. Siis jopa minulla. Olen ollut koko pitkän talven yksin täällä, mitä nyt joulukuu vierähti lähes kokonaisuudessaan Suomessa. Mietin, kuinka yksin olen täällä lopulta ollutkaan, ja koko ajan puhelinsoiton päässä. Paitsi Suomessa, Akureyrissä ja Färsaarilla. Yksinolo on ollut hyvä juttu ja on tehnyt hyvää, olla täällä luonnon keskellä, katsella tähtitaivasta ja revontulia ja kuunnella hiljaisuutta. En usko, että kovin moni 20-vuotias pystyisi siihen, ja olemaan yksin vastuussa ratsastusretkistä.

Olimme eilen katsomassa kisoja tuossa ihan melkein vieressä olevalla maneesilla. Viimeksi olin katsomassa viisikäyntikisoja, ja nyt oli vuorossa T2, eli tölttikisa (jossa piti esittää nopeaa ja hidasta tölttiä sekä yksi kierros tölttiä löysin ohjin) ja passikisa (pitkä suora, oliko se sata metriä niin nopeaa passia kuin hevosesta lähtee). Erityisesti töltti löysin ohjin oli superkiinnostava laji, se oli jäänyt mieleen jo Ypäjällä muutama vuosi sitten näkemistäni issikoiden PM-kisoista. Osalla ratsastajista oli tähän lajiin valittuna valkoiset ohjat, mikä oli aika hienoa, koska näin tummilla hevosilla oikeasti näki, kuinka löysällä ohjalla ratsastaja niitä ratsasti. Kiinnostavaa, että ratsastus täällä on tosiaan hyvin miehinen laji. Suurin osa kilpailijoista oli miehiä. On myös jännää, että maneesi on täynnä porukkaa, ja että kilpailu näytetään suorana lähetyksenä televisiosta. Olen aina ajatellut, että Islannissa on vielä tiukempi alkoholilainsäädäntö kuin Suomessa, ei täällä saa edes olutta ruokakaupoista. Mutta niin vaan kisoissa on baari, josta voi ostaa oluttuopin katsomoon mukaan. Ei täällä ole mitään anniskelualueita erikseen. Kai sekin sitten näkyy, yleisö pienessä sievässä. Passikisaan ratsastajat saivat pukeutua miten tahtoivat, pukeutumissääntöjä ei ole (onpa joku kuulemma joskus ratsastanut alastikin), ja yleisö huusi. Ja sitä yleisöä oli ihan vauvasta vaariin. Minulla on ehdoton suosikkiratsastajakin täällä: norjalaissyntyinen Olil Amble. Niitä harvoja naisratsastajia, ja hänen hevosenkäsittleynsä näytti jotenkin miellyttävältä minun silmääni. Voin toki olla täysin väärässä. Mutta.

Tänään meillä piti olla avoimien ovien päivä, mutta Sólmundur muisti väärin, ei meillä ollutkaan, vaan Eldhestarilla oli. Ehkä se unohti, että me ollaan Sólhestar eikä Eldhestar? Aamulla oli yksi ryhmä, kolme amerikkalaisnaista. Suloinen Njála-tamma vaan ei enää suostu tölttäämään vaan menee tyylipuhdasta possupassia, joten Melina vaihtoi sitten hevosta tämän turistin kanssa. Garpur on todella hyvä tölttäri ja muutenkin aloittelijan hevonen, mitä nyt välillä yrittää kääntyä kotiin kesken matkan, tai mennä aidan alta kotiin, ratsastaja selässään. (Olen antanut Garpurille lisänimen Houdini, koska se myös pääsee suitsistaan eroon alta aikayksikön.) Mutta loppupäivä piti olla vapaata, joten suuntasimme Selfossiin. Eikö Sólmundur soittanut juuri, kun olimme saaneet KFC:stä ruoat tilattua, että nyt täällä onkin kolme turistia. No, ei muuta kuin ruoat naamaan, takaisin, vaatteiden vaihto ja hevosen selkään. Nyt oli kolme taiwanilaisnaista, ihan vasta-alkajia. Eikö minut laitettu uuden ison punaisen hevosen selkään. Se ei pysynyt paikallaan, kun kiipesin selkään. Sitten se meinasi räjähtää, kun Sólmundur päästi ohjista irti. Nätisi se pysyi lopulta käynnissä, mutta porttien kohdalla tuli ongelma: se ei seiso paikallaan. Eikä se mitään, mutta kun se lähtee yrittämään takajaloilleen, kun ei meinaa hermot kestää! Silittelin ja kiittelin sitä sitten vuolaasti joka ikinen kerta, kun se seisoi sekunninkin paikallaan, ja välistä se seisoi jo varmaan puoli minuuttia kerrallaan. Kunnes kotimatkalla meinasi taas hermot mennä. Aivan mielettömän upea hevonen, kyllä, paras töltti jossa olen koskaan istunut, ja ehdottoman hyvä kokeneen ratsastajan hevonen. Mutta ei hyvä oppaalle, kun täytyy tulla alas selästä ja kiivetä takaisin. Tuolla on kyllä pakko käydä yksikseen vielä ratsastamassa joku päivä.

Myös voisin kirjoittaa esitelmän siitä, kuinka hevosia jahdattiin taas epäselvien ohjeiden seuraksena kiitolaukkaa pitkin kumpareista ja liukasta laidunta (me emme olisi moiseen ryhtyneet, mutta Sólmundur), ja kuinka hankalaa on pyydystää hevosia, jotka eivät anna kiinni, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Maanantaina on tosiaan enää tasan kuukausi jäljellä täällä Islannissa, ainakin tällä erää. Sólmundur puhui joskus kauan sitten, että voin tulla ensi syksynäkin tänne töihin, mutta se tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta. Tämä on ollut mielettömän upea kokemus, kaikesta huolimatta, ja tulen varmasti muistelemaan tätä hyvillä mielin. Nyt on vain päällimmäisenä väsymys ja odotus siitä, että pääsen hetkeksi Färsaarille lepäämään ja ihan oikeasti nukkumaan, hetken hengähdystauko ennen kesäkuun opintoja.

Stúlka on valmis: "saako mennä talliin jo?"

Laiska, laiskempi, Skjóna (nimi muuten tarkoittaa kaksiväristä hevosta)

Olen ottanut tavaksi levähtää hetken heinäpaalissa, jos on ylimääräistä aikaa.

Sólmundurin hevonen Ljúfur. En ole koskaan ratsastanut,
enkä ratsasta - Melina sai pidätellä kaikin voimin, sanoi, että kädet
tärisevät, kun ei voimat meinaa riittää.

Háfeti ja Garpur <3

Sindri (tai Sventree the Horse, kuten amerikkalaisturisti
oli kirjoittanut Tripadvisoriin)

Hevosen selässä tallissa

Selfie hevosen selästä tallissa

Ljúflingur (nimi tarkoittaa mukavaa heppua suomeksi)
ja yksikaistaisen sillan kyltti

Sindri ja Sólhestarin kyltti ykköstien varressa

Gammur ja Gammurin viikset

Täällä tosiaan tuulee, usein ja paljon. Roskikset on köytetty
ketjulla seinään kiinni. Junior halusi myös kuvaan.

Hlemmurin aukion historiaa Reykjavikissä

Tallikissalla oli jano (ja se halusi juoda mieluummin
lämmintä kuin kylmää vettä, outo katti)

Háfeti oli säpsy, ei ole kiva ratsastaa turistien kanssa
hevosella, joka peruuttaa turistien hevosten päälle
tai tekee sivuloikkia

Junior-reppana (onko se lamppu vai onko se koira?) joutui leikattavaksi,
mutta elämä ilman palleja on varmasti sille helpompaa.

Melina laittoin lunnin turvavöihin. Lunnin nimi on
Finnfríði.

Heinäpaalien muoveja keräämässä vesisateessa (miten sitä muovia päätyykin joka
paikkaan, en ole ennen moista nähnyt, sitä oli puissa, puskissa ja aidoissa.)

Kaljaa! (Tämä ei ollut Tuborgia, vaan islantilaisten mukaan
maailman parasta lageria, Egils Gullia)

Vauhtia riittää ja kuvia on vaikea saada, mutta töltti löysin ohjin