How do you like Iceland?

Eilen ei ollut turisteja lainkaan, vaikka sää oli mitä mainioin: poikkeuksellisesti aurinko paistoi. Aamulla kokeilimme hevosia, että vähän tietäisin, millaisia ovat. Kokeilin aika montaa hevosta. Iltapäivästä pakkasimme eväät ja uikkarit satulalaukkuihin ja lähdimme ruotsalaisen ja sen poikaystävän kanssa matkaan. Poikaystävän sanoin "vi ska till hot spring", eli ilmeisesti hot spring on nykyään myös ruotsia. Mutta onhan sana "roskis" myös, jos kysyy suomenruotsalaiselta.

Taukoineen päivineen ratsastimme yhteensä kolmisen tuntia mennessä. Ratsastin kaikilla kolmella hevosella: uudella punaisella, jolla ei ole nimeä, Sokkilla ja Mániakin kokeilin. Viimeksi mainittu on ruotsalaisen lemppari, superherkkä, vähän säpsy. Takaisnpäin ratsastin mustalla, islanninhevoseksi melko isolla Sokkilla. Eilen tulin ratsastaneeksi yhteensä kahdeksalla hevosella, taitaa olla uusi ennätys!

Kuuma lähde, eli siis kuuma joki, sijaitsi vuoren huipulla. Paikalle pääsee kävellen, ratsain ja pyöräillen. Moottoriajoneuvoilta on pääsy kielletty. Aivan järkyttävän mielettömät maisemat sinne mennessä ja paikan päällä! Mentiin ensin suht joen alavirtaan, mutta vesi oli melko haaleaa. Siirryimme vähän ylemmäs, mutta yhä vain vesi oli turhan haaleaa. Lopulta siirryimme ylemmäs, missä oli ollut aiemmin paljon porukkaa, ja ah, vesi oli varmaan 38-39-asteista. Siinä sitten lilluimme, kunnes ruotsalainen sanoi että hän "håller på att dö", jonka jälkeen taiteilimme itsemme takaisin vaatteisiimme. No, en jaksanut hirveästi säätää, totesin, että me suomalaisethan juostaan alasti ympäriinsä joka tapauksessa koko ajan. Ratsastimme takaisin matkan varrella olleelle tallille, josta tämän puljun isäntä tuli meidät ja hevoset autolla ja trailerilla hakemaan. Illalla oli aika väsy. En silti saanut unta, vaan päätin käväistä ulkona kymmenen maissa. Revontulia! Ihan meidän talon takana! Siellä ne loimusivat vuoren takana. Vaaleita, vähän ehkä vihertävän sävyisiä. En ole noin komeita revontulia ennen nähnytkään! Aikamoinen päivä.

Tänään kävi norjalaisperhe heti aamusta. Miten siistiä, ei me ikinä perheen kanssa tehty ratsastusretkiä Islannissa! Lapsilla tuntui olevan hauskaa, olipa kivaa, miten ne tulivat niinkin pienestä iloiseksi lopulta. Heti sen jälkeen oli kaksi erillistä ryhmää, ja minun piti lähteä viemään singaporelaispariskuntaa ihan yksin samaa reittiä, jota oltiin norjalaistenkin kanssa menty. Kumpikaan pariskunnasta ei ollut ennen ratsastanut. Selvittiin, joskin menin ensin väärästä portista. Ei muuta kuin takaisin ja seuraavasta portista onnea kokeilemaan. Muuten menikin oikein hyvin.

Haasteellisinta tässä tosiaan ovat nuo reitit, minun suuntavaistollani. Muuten huomaan tietäväni Islannista ja islantilaisista paljon enemmän kuin tuo ruotsalainen. Kerroin singaporelaisille piilokansasta, islantilaisten taikauskoisuudesta ja siitä, kuinka virkaan astuessaan Islannin pääministeri sanoi, että ei hän nyt niin ole varma, uskooko Jumalaan, mutta piilokansaan kyllä. Ja että täällä oikeasti rakennetaan teitä niin, ettei kiviä, joiden alla piilokansa asuu, tarvitse siirtää. Niin, ja näistä islanninhevosista ja siitä, että maahan ei ole saanut tuoda hevosia tyyliin vuoden 800 jälkeen. Kyllä tämä minun mielestäni on yhtä lailla turistioppaankin hommaa, jos kerran rauhassa mennään ja on aikaa jutustella.

Talo, jossa asun. Näyttää ehkä joltain isolta työmaakontilta.

Aina yhtä hauska: islantilainen kurkku 

Satulalaukut, niiden kantajana "Den nya röda"

Mentiin ihan lähes oikean metsän halki. Alla Sokki. Islantilainen
metsä on hauska: puut ovat melko matalia, ja yleensä melko tiheään
ja suoriin riveihin istutettuja. Tässä oli lähes pelkkiä kuusia, ja tämän
jälkeen tuli osio, jossa oli lähes pelkkiä koivuja. Suomalaista vähän hymyilytti.

Kuuma lähde

Melko yleinen näky täällä päin Islantia: jostain nousee höyryä

Luonnon ihmeitä. Lämminvetinen joki.