þetta reddast: Remind me that this is just a dream

Huh, mikä viikko on ollut! Ja vielä luultavasti kiireisin edessä, eli viikonloppu. Vielä ei toki ole tietoa, kuinka moni on tulossa ja monelta, mutta se selvinnee huomenissa. Ehkä.

Maanantaina ja tiistaina näkyi revontulia täällä. Aika makea fiilis, katsella revontulia takapihalla, tai olohuoneen ikkunasta. Yöllä vessaan mennessä ne loimusivat myös taivalla, kun ikkunasta katsoin. Osassa Reykjavikiä oli katuvalot sammutettu, että revontulet näkyisivät paremmin. Täällä maalla asumisessa on kyllä puolensa, ei ole katuvaloja häiritsemässä. Kuu ja tähdet myös näkyvät niin kivasti. Olen ihan ottanut tavaksi olla vetämättä makuuhuoneen rullaverhoa ihan alas asti, että näen pienen kaistaleen taivasta ja tähtiä, jos ei satu olemaan pilvistä.

Ihan täysin vapaita päiviä ei ole ollut montaa sitten tänne saapumiseni. Selfossia ja Hveragerdiä kauempana en ole myöskään tilasta käynyt. Toisaalta se ei ahdista ihan hirveästi, kun on oma tila ja rauha, netti, telkkariohjelmia katseltavana netissä, ja sainpa nyt tällä viikolla ihan oikean telkkarinkin tänne. En vain ole jaksanut sitä virittää vielä, tuossa se on muutaman päivän nököttänyt.

Eilen piti olla ihan vapaa päivä, joten putsasin vähän satuloita, ne olivat aika mutaisia, ja totesin taas, että satulahuopa on sikälikin hyvä keksintö, että satula pysyy näin huomattavasti paljon puhtaampana. Täällähän ei moisia harrasteta. Kävin Eldhestarin tilalla vähän kurkkimassa ja töitä kyselemässä, kun kerran olin luvannut siellä käydä, niin ajattelin, että käydään nyt naamaa näyttämässä. Vaikkakin tällä viikolla selvisi, että saan jatkaa täällä talven yli, tai tammikuulta katsellaan pari kuukautta. Isäntä sanoi, ettei voi maksaa yhtä paljon minulle kuin nyt, jos ei turisteja tule, mutta jotain aina. Tämä on todella pieni yritys, käytännössä vain Sólmundur ja hänen vaimonsa, ja nyt minä. Kesäisin täällä on jopa neljä työntekijää heidän lisäkseen. Niin, ja ne 45 hevosta. Kaikki eivät toki ole tässä koko aikaa, vaan suuri osa on laitumella vähän matkan päässä. Sieltä ne voi sitten tarvittaessa hakea, jos tulee isompi ryhmä.

Niin, se eilinen vapaapäivä muuttui sitten viiden jenkkituristin ratsastusretken vetämiseksi hyvin yllättäen. Olin juuri tullut Eldhestarilta takaisin, olinpa vielä meinannut käydä Selfossissakin, mutta autosta alkoi bensa olla ihan lopussa, ja minä en vähistä rahoistani sitä viitsi tankata. Nämä päästävät näköjään tankin ihan tyhjäksi asti. Suurin osa jenkeistä oli kokemattomia ratsastajia, mutta halusivat mennä kovempaa, joten kotiin päin tullessa, ihan lähellä kotia, kysyin, haluavatko nyt mennä kovempaa. Halusivat. Töltättiin siinä ihan rauhassa, kunnes tietysti joku huusi, että nyt yksi putosi. Pyydystin vapaan hevosen, mutta ratsastajaa ei kuulunut. Menin sitten hänen luokseen, ja hänen vakuuteltuaan, että kaikki on kunnossa, sanoin, että takaisin selkään sitten vain - voin vaikka taluttaa loppumatkan. No, pudonnut nainen sanoi olevansa vähän "dizzy", joten isäntä sitten autolla tuli hänet hakemaan, ja minä talutin kolme hevosta kotiin sen lyhyen matkan (kaveri halusi mennä mukaan, ettei pudonneen tarvitse olla yksin). Kahvihuoneeseen mennessäni muut alkoivat huutaa, että "call 112, she keeps passing out", ja isäntä lähti sitten tuota naista viemään sairaalaan (sanoi sen olevan nopeampaa kuin ambulanssi), muut ajoivat perässä. Nyt mietityttää, kun en itse putoamista nähnyt, mutta se tapahtui tasaisella maalla, ei voinut olla kovin kova vauhti, nämä hevoset eivät pukittele tai mitään, eikä nainen itse uskonut lyöneensä päätään. Toivon, että amerikkalaiseen tapaan nuo ihmiset liioittelivat - mutta tosiasia on, että nämä ovat hevosia, ja vaikka kuinka rauhallisia ja kilttejä ovatkin, ne ovat luontokappaleita, ja mitä tahansa voi sattua.

Tänään oli huomattavasti parempi päivä, joskin jouduin käytännössä sängystä juoksemaan talliin - isäntä ei eilen vielä tiennyt, monelta aloitetaan, lupasi soittaa, ja soittikin sitten kahdeksan jälkeen, että "olen kahdenkymmenen minuutin päästä turistien kanssa siellä". Ei voinut sitten soittaa, kun lähti niitä turisteja Reykjavikistä hakemaan? No. Ratsastimme Hveragerdin takana sijaitsevalle Varmá-joelle, jonka vesi ylhäällä vuorilla on lämmintä. Tuolla käytiin ihan ekalla viikolla Carron ja sen poikaystävän kanssa. Tällä kertaa Sólmundur jopa näytti eilen autolla reitin, ainakin suunnilleen, kun olin hiukan epävarma, viimeksi nimittäin yritin päätyä golfkentälle, eikä se ole kovin hyvä idea. Arviolta reilu parikymppinen tanskalaispariskunta, tosi mukavia ihmisiä, ei kovin kokeneita ratsastajia, mutta ihan hyviä kumminkin. Taivuin ja puhuin englantia niiden kanssa (tähän mennessä olen yrittänyt pärjätä ruotsilla), kun eivät ne jostain syystä ymmärrä kovin hyvin edes minun suomenruotsiani. Lilluttiin tuolla kuumassa vedessä varmaan lähemmäs tunti, sillä nyt osuttiin niin sopivaan kohtaan, että vesi oli aivan täydellistä. Takaisin päin tullessa turistit olivat väsyneitä, joten soitin Sólmundurin hakemaan meidät autolla ja trailerilla. En valita - kyllä reilun viiden tunnin ratsastamisen jälkeen minullakin alkaa paikat kipeytyä. Retken päätteeksi Sólmundur vielä tarjosi koko poppoolle kuumaa keittoa omassa kodissaan. Olin lukenutkin tällaisesta Tripadvisorista, ja ei voi muuta sanoa kuin että on aikamoista palvelua. Kyllä tuo mies taitaa ihan sydämestään tätä hommaa tehdä, ei noilla isommilla talleilla kyllä omistajan kotiin pääse keittoa syömään. Herttaista.

Näin siirretään hevosia paikasta toiseen. Nämä ovat kyllä huomattavasti kesympiä
kuin edellisessä paikassa, lähtivät heti kulkemaan oikeaan suuntaan, kun tulin niiden luokse.
Mutta silti niitä piti pyydystää pienemmässä tarhassa vaikka kuinka kauan, ja on melko haasteellista
ottaa karkuun juoksevaa hevosta kiinni, kun on neljä muuta käsissä. Onnistuin, koko hommaan meni reilu tunti
ja sain kuin sainkin viisi hevosta kerralla talutettua kotiin.

Näin mustaa vettä tuli pelkästään minun satulastani.
Ehkä noita voisi pestä vähän useamminkin.

Oddur on suloinen <3

Isäntä meinasi, että lähtisin tällä liikkeelle, kun muita autoja ei ollut
paikalla, no kokeilin pihalla, mutta en todellakaan lähtenyt tällä liikkeelle!
Penkkikin heilui, enkä löytänyt mitään, mistä sitä saisi säädettyä! Lisäksi
olen todella tottunut automaattivaihteisiin, jollaisia tässä koslassa ei luonnollisesti ole.

Aika siisti rekkari!

Välillä tuli tunne, että jos hevosen jalka lipeäisi, oltaiisin jossain rotkossa.
Mutta ei niiden jalat lipeä. Ja ne todella tietävät, mihin kannattaa mennä
ja mihin ei!