You give me just a taste so I want more and more

Otsikko siitä, että tänään olin tallissa laittamassa hevosia valmiiksi, ja radiosta tuli pari ysärihittiä. Keksiikö kukaan, mistä biisistä otsikko on? Muistan vihanneeni tuota biisiä silloin, kun se oli hitti, mutta muistan myös pari kertaa pitäneeni siitä. Tuli hassu flashback: muistan olleeni siskoni kanssa Lontoossa kenkäkaupassa (?) vuonna 1996, ja tuo samainen biisi tuli silloin siellä radiosta. Olisinko tuolloin uskonut olevani vuonna 2013 Islannissa vetämässä ratsastusvaelluksia turisteille? No en. Mutta en varmaan olisi edes uskonut, että voi olla vuosi 2013!

On ollut tapahtumarikkaita päiviä sitten viime päivityksen. Olen vetänyt puolentoista-kahden tunnin vaelluksia omin päin turisteille Briteistä, Jenkeistä, Australiasta, Saksasta ja Ruotsista. Haasteellisin oli kuuden hengen jenkkiporukka, joista kukaan ei ollut ratsastanut ennen. Aikamoisia tumpeloita. Yksi niistä ei vielä uskonut, että on todella kylmä, vaikka tuuli niin, että hyvä kun hevosen selässä pysyi, ja hän sitten oli lähes umpijäässä loppuvaiheessa. Hevosensa vielä pääsi vähän lähtemään käsistä kotimatkalla, ja mies melkein putosi selästä. No, muut turistit jatkoivat aika kovaa kyytiä kotiin, minä kävelin tuon lähes pudonneen miehen kanssa lopun matkaa. Viikonloppuna oli myös pari isoa ryhmää: viidentoista hengen porukka Hollannista (pääsin loistamaan hollannin kielen taidoillani: "ik heb een fiets maar mijn fiets is kapot") ja eilen yhdeksäntoista hengen norjalaisryhmä. Näiden isojen porukoiden kanssa en ollut sentään yksin, se olisi ollut turhan haasteellista. Tänään oli aamulla amerikkalaisperhe, joista äiti ja tytär olivat ratsastaneet, isä ja poika eivät. Hirveän amerikkalaisia: isä oli koko ajan että "awesome", kun lapset tekivät jotain, mutta tosi mukavia myös, ja fiksuja. Äiti oli ratsastanut ennenkin, sillä oli ollut oma quarteri myös joskus, ja kiiteltiin siinä yhteen ääneen, kuinka hyväluontoisia hevosia ne ovat. Molemmat vanhemmat neuvoivat ja auttoivat lapsiaan koko ajan, joten minun ei tarvinut hirveästi huolehtia mistään. Tytär loppuvaiheessa putosi selästäkin, tirautti pari kyyneltä, mutta äiti nosti samantien takaisin selkään ja ratsastettiin rauhallista käyntiä loppumatka. Tuollaisia perheitä lisää! Sain myös kolme tonnia tippiä (voidaan kuvitella, että ne on euroja eikä Islannin kruunuja :D).

Tänään olen ratsastanut yhteensä lähes kuusi tuntia, ja ollut liikkeellä reilut kahdeksan tuntia. Olo on sen mukainen. Olen kai tullut vanhaksi, kun ratsastaminen tuntuu lonkissa, mutta josko se venyttelemällä siitä paranisi. Ruotsalainen poikaystävineen lähti eilen illalla, ja sen kunniaksi omistajapariskunta tarjosi ruoan (ihan sairaan hyvää kanaa jonkinlaisessa juustokastikkeessa, riisiä, kokista juovat ruoan kanssa). Olipa perheen tytär miehineen ja lapsineen myös paikalla. Nyt minulla on ihana oma rauha täällä, eikä ole ketään sotkemassa, tai minä itse tietysti. Vaikken ole maailman siistein ihminen, alkoi ruotsalaisten sotkut todella jo ottaa päähän: tupakantumppeja eteisen pöydällä, illalta jääneitä kanan luita ja muita ruoantähteitä pöydällä vielä aamulla... Siirryin välittömästi toiseen huoneeseen nukkumaan, kun ruotsalaiset olivat häipyneet. Nyt minun ei tarvitse kulkea eteisen halki huoneeseeni - vähemmän sotkua.

Tähän asti siis oikein kivaa on ollut. Olen jopa huomannut suureksi huolekseni ajattelevani, että ihmiset ovat kivoja! Tähän asti siis ovat olleet. Päädyin jopa yhden brittinaisen facebook-kaveriksi, se kun oli täällä yksin, ja tultiin jutelleeksi kaikenlaista. Hirmu kivaa on, jos tulee sellainen turisti, joka osaa ratsastaa! Saisin täällä omine nokkinenikin ratsastella, ei kuulemma tarvitse edes kysyä lupaa, mutta tähän mennessä olen saanut ratsastaa enemmän kuin tarpeeksi turistien kanssa. Mutta kai tässä hiljaisempiakin päivä tulee. Tänään en ole edes ehtinyt syödä lounasta. Pitäisi lähteä käymään kaupassa, mutta en todellakaan jaksa. Ehkä huomenna.

Islannin suloisin tallikissa, jolla on myös kaksi pentua, mutta
ne ovat tosi ujoja.

Lukka

Gjarpur,  joka onnistuu saamaan kaikenlaiset suitset
ja muut viritykset pois päästään. Ei silti lähde minnekään,
vaikka olisi vapaana. Tosi kiltti hevonen, jolle ei voi olla vihainen.

Lauantai-ilta ja lihan- ja roskaruoanhimo: burgerilla (ja kaljalla)
Selfossissa

Lempihevoseni, "den nya röda", jota jostain syystä olen alkanut
mielessäni kutsua Sædisiksi - tämä hevonen muistuttaa minua siitä ihmisestä jollain hassulla tavalla.