þetta reddast: Riðum, riðum

Eilen oli yllättäen vapaapäivä. Ne tulevat luonnollisesti vähän miten sattuu, kun ei turisteista ikinä tiedä, tuleeko niitä yllättäen vaiko eikö. Olin ajatellut, että kävisin Reykjavíkissä, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun kuulin, että minun pitäisi tänään viedä pari ihmistä kuumille lähteille. Ei mitään, vaikka sanoin, etten ole lainkaan varma reitistä, kyllä minä kuulemma löydän. Käväisin Selfossissa kaupassa ja muuten yritin sitten selvitellä mahdollista reittiä kuumille lähteille. Kävin pari kertaa ratsainkin tutkailemassa.

Täällä on erikoinen liikennekulttuuri. Eilen ajoin neljänkympin alueella mittarin mukaan reilusti yli kuuttakymppiä, ja eikö silti joku ollut puskurissa roikkumassa. Vilkkua täällä ei myöskään liiemmälti käytetä. Eikä opasteita ole, täytyy vain tietää, mihin on ajamassa. Bensaa oli niin vähän autossa, etten arvannut lähteä kovin paljon pidemmälle - minä en mitenkään päin viitsi tuota koslaa tankata, koska kuulemma isäntä maksaa bensat, kun ruokaostoksilla käymme. Joten käväisin siis vain Selfossissa. Muuten tästä voisi näppärästi käydä vaikka katsomassa Seljalandsfossia joku päivä, se on melkein tämän saarta kiertävän ykköstien varressa, ehkä suosikkivesiputoukseni, kun sen takaa pääsee kävelemään. Ei sitä ihan joka päivä tule oltua vesiputouksen takana. Jäätikkölaguuni Jökulsárlón ei myöskään olisi mahdottoman matkan päässä... mutta näihin täytyisi kyllä jo kysyä lupa. Automaativaihteisella autolla ajaminen on sujunut oikein hyvin, kiitos vain kaikille varoituksista, olen hokenut koko ajan mielessäni "automaattivaihteet, ei kytkintä, älä käytä vasenta jalkaa, älä vaihda vaihteita".

Tänään isäntä soitti vähän ennen yhdeksää, olenko jo ottanut hevoset sisään. No en, ei minulle missään vaiheessa kerrottu, monelta turistit ovat tulossa ratsastamaan! No, olin kyllä hereillä ja vaatteet päällä, koska olin osannut aavistella jotain tällaista, joten ei muuta kuin ylös, ulos ja hevoset sisään. Juuri kun olin saanut hevoset sisään, isäntä kaarsikin autolla pihaan turistit mukanaan. Laittelin siinä heille hevosia valmiiksi (Dröfn ja Zetta) samalla kun he vaihtoivat vaatteita. Ruotsalaispariskunta, arviolta vajaa kolmekymppisiä, mies oli ratsastanut aiemminkin, nainen ei. Retki meni vallan hyvin, toki ei kuumille lähteille asti ehditty, eikä löydetty - täytyy joku päivä käydä omin päin ratsastamassa tuo reitti. Takaisin tultiin vähän etuajassa, kun tarkoitus oli olla 5-6h, mutta kun alkoi sataa, ja oltiin ihan märkiä, niin ruotsalaiset halusivat tulla takaisin. Olin tähän oikein tyytyväinen. Turistit vaikuttivat silti oikein tyytyväisiltä retkeen. Laukattiinkin aika kovaa tuolla pitkin poikin, mistä olivat erityisen iloisia. Olivat käyneet Íshestarilla (maan isoin turistihevospaikka) myös ratsastamassa, eikä siellä voinut moista tehdä, kun ryhmäkoko oli nelisenkymmentä.

Outoja kulttuurieroja: olen huomannut ruotsalaisten puhuvan hyvin suoraan pissaamisesta. Ei siis vessaan menemisestä, ei mitään kaunisteluja, vaan "jag måste kissa", "jag är kissnödig", "man blir så kissnödig". Tänään ruotsalaispariskunnasta mies meni tauolla pissalle, mitä naureskelin, että välillä olisi kätevää olla mies. Tästä ruotsalaisnainen innostui, ja selitti ummet ja lammet, kuinka hankalaa meillä naisilla on käydä pissalla, kun pitää ottaa haalari pois (meillä oli siis toppahaalarit päällä kaikilla), mutta että onhan niitä sellaisia systeemejä naisille, että voi pissata seisten. Eikä muuten ollut eka kerta kun keskustelin tästä asiasta nimenomaan ruotsalaisten kanssa! Outoa kansaa.

Eldhestar, se turistihevospaikka, johon olin alunperin menossa töihin, vastasi yli kuukauden päästä sähköpostiini, että tatuoinnit eivät yleensä ole ongelma, että voisinko viikonlopun jälkeen tulla käymään. Vastasin, etten uskonut heistä enää kuulevani, että olen nyt tässä naapurissa Sólhestarilla töissä, mutta että olen kyllä lähellä, jos tilanne muuttuisi. Täällähän ei ole talven töistä mitään tietoa, joten periaatteessa piipahdus Eldhestarillakaan ei oliis huono idea - se on todella iso pulju, hevosia on kesällä 350 (!), talviaikaan "vain" 90. Siellä on maneesit ja kaikki, ja hotellikin on. Mieuliten olisin silti täällä töissä; täällä on oma asunto (tuolla olisi "shared dormitories"), ja nuo pienet ryhmät ovat minustakin aika kiva juttu - siinä ehtii jutella ihmisten kanssa ihan eri tasolla. Kerroin tietysti tänäänkin heti ensimmäisenä ruotsalaisille, että suomalaisten teinien mielestä kaikki ruotsalaiset ovat homoja. Tämä oli heille uutta tietoa, ja naureskelivat kovasti. Mutta täytyy jutella tuon isännän kanssa, että kävisinkö kuitenkin siellä Eldhestarillakin varmuuden vuoksi.

Tänään sitten on loppupäivä vapaata, kellon ollessa kohta neljä. Voisin varmaankin piipahtaa jossain, vaikka Hveragerðissä uimassa, mutta ulkona sataa vaakasuoraan ja tuulee, joten luulen, että laiskottelen loppupäivän sohvalla jotain leffoja katsellen. Huomenna ja ylihuomenna on tulossa isoja, kahdenkymmenen ihmisen ryhmiä, joita toivottavasti isäntä lähtee mukaan vetämään.

Työ on siis tähän asti ollut tosi kivaa. Vähän alkaa tuntua jaloissa tuo kaikki ratsastaminen, mutta ehkä se tästä.