Har búgva álvar og trøllini

Alkaa olla haasteellista tämä laulujen sanojen keksiminen otsikoihin. Mutta sehän on vain hauskaa. Vähän ajateltavaa minulle.

Olen täällä Martan ja Addin luona lepäämässä ja hemmoteltavana. Hassua, tuntuu vähän siltä, että olisi koti, jokin paikka, mihin mennä. Tällaista ei olekaan ihan vähään aikaan ollut! Sain pyykit pestyä, ja Marta pesi myös ihanan Färsaari-villapaitani, jota ei ollutkaan pesty sitten toukokuun, kun sen sain.

Eilen kierreltiin kääntämässä lampaita. Neljä lammasta oli saanut itsensä selälleen, enkä tosiaan tiennyt, että ne eivät itse pääse siitä ylös. Joten niitä sitten käytiin kääntämässä. Yksi oli tosi huonossa jamassa, se piti tuoda autolla sisälle toipumaan. Kyllä se tänään näytti jo paljon paremmalta, söi heinää ja kaikkea. Ollaan myös silitelty kissanpentuja eilen ja tänään. Eilen kävin myös lillumassa kuumassa altaassa, tähtitaivasta katsellen. Ei paha. Ruokaa täällä on yllin kyllin, kakkua ja muuta hyvää myös, ja jos tänne jäisin, varmaan pian painaisin 700kg. Vähintään. Huomenna suuntaan jälleen kohti uusia seikkailuja. Mukavasti kului viisi tuntia tänne päin tullessa, miksei huomennakin kuluisi takaisinpäin mennessä, kun vielä on valoisaakin.

Tänään olen lähinnä löhönnyt eri puolilla taloa ja kesämökissä. Kuunnellut Färsaarilta lahjaksi saamaani lastenkirjaa, jonka muuten lukee Eivør. Ihana kirja. Ja kuunnellut uutta lempilevyäni, sitä Nøkur Fá Fet Avtratia. Siinä on färsaarelaisen runoilijan tekstit, voi kun olisi kiva saada nekin käsiinsä, no, ehkä joskus jostain. Nyt olen istunut jo vaikka kuinka pitkään maailman mukavimmassa nojatuolissa etäisesti kissaa muistuttava lämpöpatteri sylissä. Se kiipesi siihen ja nukahti. Hafdísin 15-vuotias pikkusisko Ásta (tarkoittaa muuten suomeksi rakasta) katsoo typeriä piirrettyjä telkkarista.

Islantilainen metsä. Tälle nauroin pääsiäisenä. Nyt olen jo niin tottunut
puuttomuuteen, että Färsaarilta palatessa tuntui, että Islannissa on suorastaan
valtavan paljon puita.

Lammas toivottavasti paranemaan päin

"When the water is clear and still like a mirror"

Etualalla oleva ruskea talo on kesämökki, jota Marta ja Addi vuokraavat.
Takana oleva sinikattoinen talo on navetta ja sen vieressä on talo, jossa Marta ja Addi asuvat.
Tämäkin välimatka on Islannissa luonnollisesti ajettava autolla.