þetta reddast: Oon ystävä mustelmien

Olen pienestä pitäen kolhinut itseäni usein ja paljon. Olin lapsenakin aina mustelmilla. Sama meno jatkuu edelleen, ja varsinkin nyt. Jalat ovat ihan mustelmilla, kun on tullut ratsastettua niin, että on yksi tai kaksi nuorta hevosta sidottuna omaan ratsuun. Naru on lyhyt, ja jos ja kun nuori hevonen tekee jotain yllättävää, kuten loikkaa eteen, hyppää pystyyn tai jumittaa paikalleen, naru painaa mukavasti jalkaa. Viikko sitten onnistuin myös jättämään oikean jalkani hevosen kavion alle. Se oli ihan omaa tyhmyyttä, ei kukaan käskenyt mennä karsinaan, jossa on kolme hevosta ja yrittää saada niitä sieltä käsin ulos. Jos olisi ollut fiksu, olisi yrittänyt ratkaista ongelman karsinan ulkopuolelta, tai viereisestä karsinasta. Jalkapöydässäkin oli sitten komea mustelma, turvotuksen lisäksi.

Tänään oli tallin siivouspäivä. Tarkoitus oli ehkä siivota talli kahdessa päivässä? Kun eilen tuuli juuri siitä suunnasta, että se puhalsi talliin sisään, no ei hyvä. Tänään kyllä kuulin, että ei tarkoitus ollutkaan siivota tallia kuin yhtenä päivänä - yleensä se tehdään kahdessa päivässä, mutta nyt oli päätetty tehdä yhdessä päivässä. Välillä tuntuu, ettei nämä ihmiset oikein itsekään tiedä, tai onko sillä edes väliä, oliko suunniteltu vaiko eikö? Ei se ole niin justiinsa.

No, laiskan lauantain jälkeen olin iloinen saadessani tekemistä. Karsinat tosiaan siivotaan vain pari kertaa vuodessa, koneella, mutta toki lapiointia ja talikointia riittää silti, koneella kun ei pääse ihan nurkkiin, eikä saa pienintä silppua ylös karsinasta. Karsinoita on tallissa 29, tosin yksi niistä on kahden hevosen karsina, joten voisi sanoa että 30. Aloitettuamme yhdeksän pintaan aamulla puoleen yhteen mennessä olimme saaneet porukalla siivottua puolet tallista. Ei huono! Tässäkin olisin kyllä ehkä kaivannut enemmän neuvoja. Karsinan pohjalla on kerros hiekkaa, sen päällä olkea, turvetta, lantaa, varmaan n. puolen metrin kerros. Tämä kerros otetaan kokonaan pois, mutta hiekka jätetään, ja vasta ehkä noin sadannen karsinan kohdalla joku suvaitsi neuvoa, miten paljon sitä hiekkaa pitää jättää karsinan pohjalle. Tarkoitus ei ole saadakaan koko karsinaa ihan täysin puhtaaksi lannasta. No, lounaan jälkeen yritin jatkaa samaan malliin, mutta minut usein komennettiin pois tieltä, tai tarjoamaani apua ei haluttu. Monta kertaa myös tultiin talikko tai lapio vallan ottamaan kädestä pois. No, naureskelin siinä itsekseni, että näinhän sitä yhteistyötä tehdään. Olin kyllä myös ihan tyytyväinen, sillä oikeasti, olin jo melko poikki, näin "siistiin sisätyöhön" tottuneena! Mutta mukavaa oli saada tehdä edes vähän jotain, se on aina kivempaa kuin tyhjän panttina lorvailu.

En ole päässyt kylille sitä yhtä syntymäpäiväkorttia lähettämään. En ole edes jaksanut kysellä sen enempää. Onneksi internetistä voi tilata kukkia. Pääsenpä helpommalla, ei tarvitse katsella kenenkään nuivailuja. Helpompaa niin. Ensi viikonloppuna menen Reykjavíkiin, vaikka sitten sillä traktorilla, kuten joku minulle ehdotti! Kiitos kaikille ihanille, jotka ovat jaksaneet pitää yhteyttä facebookitse, blogitse, viestitse ja kirjeitse. On minulla mahtavia ystäviä! Kiitos rakkaat!

Islanti olisi muuten täynnä mahtavia tapahtumia. Paitsi että hommasin lipun Skálmöldin keikalle marraskuun lopussa, täällä olisi myös loka-marraskuun vaihteessa 4-päiväinen Iceland Airwaves -festivaali. Eivør esiintyisi siellä myös. Ja varmasti miljoona muuta kiinnostavaa artistia. Tapahtumaan vain ei saa yksittäisiä lippuja, eli olisi pakko osallistua koko festivaalille. Mikä ei toki haittaisi, mutta hinta, ja mistä saa vapaata... No, katsellaan...