Where I lay my head is home

Päivä alkoi taas islanninkielisellä papatuksella siitä, mitä tänään tehdään ja tapahtuu. Ainakin näin uskoisin. Pikkuhiljaa selvisi, että lähdemme jatkamaan eilen kesken jäänyttä lampaiden pyydystystä. Sain ohjeen jäädä odottamaan isoäidin ja toisen mummelin kanssa. Isäntä, vanha pappa ja Jóna lähtivät ratsastaen lampaiden perään. Menin autoon, koska ulkona oli kylmä. Hetken päästä minut tultiin pyytämään toiseen autoon. Siellä sitten istuin takapenkillä kuunnellen islanninkielistä höpötystä siitä mitään ymmärtämättä. Autolla kierreltiin pitkin peltoja, mummeli ratissa. Isoäiti jäi jossain kohtaa kyydistä pois. Hetken päästä myös minulle sanottiin jotain, mihin osasin todeta vain "ég skil ekki", en ymmärrä. No sitten mummeli sanoi niin että ymmärsinkin jotain: ulos autosta ja juokse lampaiden perässä. Selvä! Jossain kohtaa sain isoäidiltä kysyttyä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuulemma lampaat ajetaan portin läpi, tien yli ja toisen portin läpi. Selvä. Siinä aikani seisoskelin ja tuota touhua katsoin, lampaat lähestyivät, lähtivät väärään suuntaan, yritin lähteä juoksemaan niitä estämään, minulle huudettiin vihaisesti "nei, nei". Jäin sitten niille sijolleni seisomaan. Taas sain moitteita, että minun olisi pitänyt liikkua nopeammin, mutta seisoin vain, "people are counting on you". Aha. Nauroin, että "don't worry, I won't be working here after today". Mutta kuulemma tämä on mulle hyödyksi seuraavassakin työpaikassa. Aha.

No. Sitten oli lampaat lopulta saatu aitaukseen, juotiin kahvit ja syötiin mummelin tekemiä eväitä, ja sitten alettiin pyydystää lampaita. Se oli hauskaa puuhaa! Piti metsästää pieniä ja paksusarvisia, no, kaikki ne näytti aika lailla samalta mun mielestä, mutta numerolaput korvassa auttoivat. Toki sain taas moitteita, etten ole tarpeeksi nopea - se tuntuu olevan näiden ihmisten lempiaihe. Parikin kertaa Jóna käski minun ottaa lampaan "quick, quick", mutta en kylläkään älynnyt, mihin meillä oli kiire, koska sitten vain seisoskeltiin ja odoteltiin. No muttta, nyt tiedän siis, että lammas siirretään niin, että sitä otetaan sarvista kiinni ja se otetaan jalkojen väliin. Mutta kyllä ne silti vastaan harasivat, hyppivät, loikkivat, pomppivat, joka suuntaan. Laskin vasemmassa jalassa 16 mustelmaa, eikä siinä ehkä ollut kaikki! Hauskaa se kyllä oli.

Lammakset juoksemassa portin läpi ja tien yli. Autojen ei auta kuin odottaa!

Tämä reappana hyytyi kesken matkan, otti ja heitti veivinsä.

Illemmalla sain taas seuraavanlaisia ohjeita. "I'm gonna put the shovel in the tractor. We have to move all the dry shit, 'cause I'm gonna need it, I'm gonna take it to another farm next week". Ihmettelin, miksi lapio laitetaan traktoriin, ja mitä kuivaa kakkaa me siirretään, mutta pikkuhiljaa selvisi, että traktoriin siis laitettiin kauha ja siihen kasattiin niitä kuivia lampaankakkalevyjä, joita olen pilkkonut ja nostanut kuivumaan vanhassa tallissa tovin. Tämä ohjeiden antaminen on oikeasti ollut tätä luokkaa, siis parhaimmillaan. Pahimmillaan ohjeita ei ole annettu.

Ei paskemmat maisemat, vaikkeivät kuvat niille oikeutta teekään.

Talo

Nuo vuorennyppylät, jotka tuolla näkyvät, ovat Vestmannasaaret.
Niin lähellä, ja silti niin kaukana. Olen jo pitkään halunnut käydä siellä,
mutta tältä tilalta ei missään käydä, ei ajatella muuta kuin hevosia.

Jälleen yksi auringonlasku

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Todella, huomisesta alkaen olen koditon. Suuntaan Hafdísin luokse, olen siellä kolme yötä. Suunnitelmissa on käydä Reykjavíkissä sijaitsevassa Suomi PRKL! Design -liikkeessä ostamassa muumimukeja tms. kivaa viemistä Färsaarille ja tavata ystäväni Berglind, johon tutustuin Tanskassa viikinkifestareilla ja käydä hänen kanssaan uimassa. Uimaan en ole ehtinytkään täällä, joten se on enemmän kuin mieluisaa puuhaa! Islannissahan uiminen siis tarkoittaa ulkosalla kuumassa vedessä lillumista. Ja perjantaina Färsaarille! <3 Sen jälkeen kaikki onkin vähän auki. Mutta mitä sitä elämäänsä niin pitkälle suunnittelemaan!