Hvar enn tú festir búgv, ber altíð títt føðiland í minni

Alkaa käydä haasteelliseksi, kun joka otsikkoon on keksittävä pätkä jostain laulusta! Mutta näin olen päättänyt :D

Täällä alkaa käydä tila ahtaaksi. Meinasin jo, että menen Reykjavikiin hotelliin muutamaksi yöksi, sillä vasta tiistaina voin mennä Hafdísin luokse (no siinä saattaisi kyllä yhdellä jos toisellakin mennä hermo, jos sen yksiöön kovin moneksi yöksi tavaroineni parkkeeraisin). Ei mitään ihmeellistä, samaa vanhaa, mutta tänään esimerkiksi klo kolmeentoista mennessä minua ei juuri ollut puhuteltu muiden aloitteesta. Kun kerroin, että Eldhestar ei ole ilmoitellut itsestään (se turistihevospaikka, josta jo kyseltiin, milloin voin aloittaa työt), vastaus oli "But they had some problems with your tattoos". Okei, en tiedä, tietääkö isäntä jotain, mitä minä en tiedä, mutta tällaista ei minulle ainakaan ole ilmoitettu. Se on vain yksi teoria. Minusta on kiinnostavaa, jos voin tatuoituna voin tehdä OPETTAJAN töitä Suomessa, mutta en vetää turisteille suunnattuja ratsastusretkiä. No, edelleen en tiedä, onko tuo se syy - olisipa kiinnostavaa tietää.

Edelleenkään en juuri ole päässyt hevosten kanssa tekemisiin, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä enää, kun kuitenkin olen lähdössä. En vain ihan täysin ymmärrä, miksi, ja miten nämä voivat tietää, etten pärjää, kun en oikeastaan ole yrittänytkään. Koko lähtökohtani hevosten käsittelylle on kuitenkin hyvin erilainen kuin näillä. Ehkä se sitten ahdistaa näitä, mene ja tiedä.

Islantilaisissa yleensä ihmetyttää se, miten tästä kansasta on tullut niin ylpeää. Niin hyvässä kuin pahassa. Erityisesti Färsaaret ja färsaarelaiset tuntuvat olevan jonkinlainen ylemmyyskompleksin paikka islantilaisille. Tähän mennessä olen kuullut, että kaikki färsaarelaiset ovat ahdasmielisiä, Eivøria lukuunottamatta, sillä Eivør on "the daughter of Iceland" ja "international". Tämä tuli puheeksi, kun ihmettelin kyseisen laulajan julkaisujen olevan levykaupoissa islantilaisen musiikin kohdalla. Niin ihania kun lähes kaikki tapaamani islantilaiset ovat olleet, kyllä färsaarelaiset jotenkin kuitenkin ovat olleet monella tapaa lähempänä sydäntä - kai se on se perisuomalainen "vaatimattomuus kaunistaa", mikä tuolla taustalla kummittelee. Viikon päästä olenkin jo tähän aikaan Färsaarilla! Sitä odotellessa yritän jaksaa täällä ja laitan loppuun pari kuvaa.

Ai niin, se otsikko liittyy tekstiin oikeastaan siten, että ensinnäkin Hafdís oli sitä mieltä, että minun olisi mentävä takaisin Suomeen justnytheti hoitamaan kaikki keskeneräiset asiat loppuun, että on ihan ok luovuttaa. Ja että hain totta tosiaan Suomesta yhtä työpaikkaa, mutta olisinko valmis takaisin Suomeen tulemaan tässä kohtaa, se onkin ihan toinen asia.

Minä ja Skyr, reunited

Pakollinen taivaskuva

Sateenkaaria täällä on näemmä koko ajan.

Sateenkaaren päässä ei ole kultaa, vaan hevosia.