The answer my friend is blowing in the wind

Eilen ratsastettiin ennen lounasta paljon hevosia, mutta lounaan jälkeen alkoi sade ja aivan hirveä tuuli. Tuulta jatkui tähän päivään asti, välillä sateen kera, välillä ilman. Tuuli on jotain ihan käsittämätöntä täällä. Eikä siitä oikein saa kuvia, kun ei ole ruohoa korkeampaa kasvillisuutta. Yritin ottaa videonpätkän. Tiedä saako siitä mitään selvää.

Tämä aamu lorvailtiin. Talliin mentiin vasta yhdeksän jälkeen, kun yleensä mennään viimeistään puoli yhdeksän. Puolille päivin mennessä en ollut tehnyt muuta kuin lakaissut tallin lattian ja juonut kupillisen kahvia (satulahuoneessa on kiva kahvikone). Islantilainen työntekijä oli ratsastanut oman hevosensa. Lounas kesti tänään pari tuntia. Lorvailtiin, lojuttiin, katsottiin telkkaria. Lounaan jälkeen sitten hissuksiin raahauduttiin talliin. Yhtäkkiä olikin kamala kiire satuloida toinen niistä vanhemmista hevosista, joilla aina ratsastan. Sitten taas kolmen hevosen yhdistelmää ratsastamaan. Paitsi että sitä hevosta, joka piti laittaa keskelle, ei saatu kiinni karsinasta. Mitä tekee islantilainen? Ottaa raipan ja jahtaa sen avulla hevosen ulos karsinasta, se on helpompi saada käytävällä kiinni, kun on enemmän tilaa. Lattia on vastikään maalattu ja ilmeisen liukas, niinpä hevonen lensi kyljelleen kun se tuli ulos karsinasta. Tämähän on omiaan auttamaan jo valmiiksi säpsyä ja hermostunutta hevosta.

Combo saatiin kasaan. Mutta minä en sitä vain osannut ratsastaa. Hermoheikko valkoinen hevonen puski koko ajan ratsastamani hevosen eteen, jouduttiin koko ajan kääntämään pienelle ympyrälle. Nyt, kuudennella kerralla, kun tällaista yhdistelmää ratsastin, sain ensimmäisen kerran ohjeita, neuvoja ja jopa näytettiin, miten asia tehdään. No, lopulta se 18-vee työntekijä joutui kuitenkin ratsastamaan yhdistelmän itse, koska minä en yksinkertaisesti saanut valkoista hevosta ruotuun. En tiedä, miten se olisi pitänyt tehdä. 18-vee oli todella nyreissään pitkään. Sanoin, että minä en ole koskaan nähnyt tällaista tehtävän ennen, hän on nähnyt koko pienen ikänsä. Hän sanoi, että on hän nähnyt täällä tilalla paljon uusia juttuja, mutta ei hänellä silti kestä viittä viikkoa oppia niitä. Hyvin lähellä oli, etten sanonut, että no, ei mullakaan kestänyt kahdeksaatoista vuotta oppia, että englannin adjektiivien vertailumuodot eivät ole "more better" ja "expensiver". Tyttö on vasta 18, eihän se tiedä mistään mitään. En kyllä muista itse olleeni tuon ikäisenä noin varma itsestäni, mutta kai se on hyvä asia, että on varma itsestään.

Paljon heräsi taas ajatuksia, no on herännyt koko täällä oloni aikana. Opettaminen. Se ei todellakaan ole helppo taiteen laji! Olen epäonnistunut täällä monessa asiassa. Mutta mielestäni olen onnistunut myös aika monessa. Tänään ratsastin toisen samanlaisen kolmen hevosen combon ja sitten kahden hevosen yhdistelmän kaksi kertaa. Kaikki nämä menivät aivan moitteettomasti. Tuo valkoinen hevonen on ainoa, jonka kohdalla olen joutunut sanomaan, että ei, en pysty, en osaa. Voi, jos tämä homma olisi aloitettu ihan toisella tavalla! Voi, jos olisi heti alkuun sanottu, että hei, tämä tehdään näin ja tämä tehdään näin. Neuvottu, opetettu! En ymmärrä, miten nuoremmat ulkomaalaiset työntekijät ovat pärjänneet. No, aika moni ei ole, sillä kun muistiani kaivelin, sieltä löytyi heti alkuun perheen kanssa käymämme keskustelu: täällä on ollut monenmoisia työntekijöitä, mutta vain harva niistä on jäänyt. Kun tämä työ on niin rankkaa, ja säätkin ovat mitä ovat. Voisiko syy ehkä kuitenkin olla jossain muuallakin kuin säässä ja työn rankkuudessa?

Kaikesta huolimatta olen onnellinen. Tällainen ei saa minua lannistumaan, ei saa minua uskomaan, että olisin huono, ettenkö voisi pärjätä jopa tässä työssä, jos saisin tehdä asiat omalla tavallani.