Með þér er ég bara ég

Ihanan Hafdísin ihana äiti Marta oli minua vastassa bussiasemalla Reykjavikissä perjantaina. Käytiin lounasta syömässä, ja siinä sitten kuulumisia kysellessäni selvisi, että hän on menossa lauantaina naimisiin. Eikä kovinkaan moni asiasta tiennyt! Kierreltiin kauppoja, etsiskeltiin vaatteita. Juuri mitään löytämättä. Marta oli tilannut itselleen puvun, mutta se ei ikinä tullut perille. Hafdís sanoi, ettei juuri tilaa Islantiin ulkomailta mitään, kun on niin paljon tarinoita, kun tavarat eivät tule perille.

Lauantaina kokoonnuttiin Hafdísin isoisän luokse muka juhlimaan Addin synttäreitä (se on se, jonka maatilalla olin pääsiäisenä käymässä). Siitä sitten lähdettiin käymään hautausmaalla, Martan äidin haudalla, ja päädyttiin kirkkoon. Siinä pikkuhiljaa ihmisille sitten alkoi selvitä, että Marta ja Addi ovat menossa naimisiin. Sattui vielä olemaan onnen päivä (7 9 13), aika monikin oli menossa samana päivänä naimisiin. Siinä, missä Suomessa koputetaan puuta, Islannissa sanotaan sjö, níu, þrettán ja koputetaan puuta. Siksi. Hassua kansaa. Illalla hääjuhlat Martan ja Addin vuokra-asunnossa Reykjavikissä, siellä siis on jonkinlainen maatilallisten asunto, jota voi vuokrata. Lammaspaisti oli vaikka kuinka monta tuntia uunissa, mutta uunissa oli jotain vikaa, se ei ollut tarpeeksi lämmin, ja liha oli raakaa. Siinä sitten hirveässä myrskyssä autoiltiin Hafdísin kanssa hakemaan kanaa ja pizzaa. Hyvää oli sekin, viiniä riitti, kaikki puhuivat islantia, välillä ymmärsin, mistä oli puhe, välillä en. Välillä en edes jaksanut yrittää. Pappi puhui yllättäen todella hyvää saksaa, ja olipa hauska päästä sitäkin pitkästä aikaa kunnolla puhumaan!

Viikonloppuna minut adoptoitiin Hafdísin perheeseen. Marta sanoi siis, että on nyt adoptoinut minut. Mikäs sen mukavampaa. Hafdís oli naittamassa minua veljelleen. Siggi, se veli siis, kysyi sitten jossain kohtaa, että koska me oikein Hafdísin kanssa mennään naimisiin. Nauroin, että eikö se olisi vähän outoa, jos kuulun perheeseen, sittenhän se olisi minun siskoni, ja että eikö meidän pitänyt Siggin kanssa mennä naimisiin. Ásta pikkusisko tähän, että ei se mitään haittaa, sehän on ihan laillista, kun ei olla verisukulaisia, ja toisaalta voin mennä sekä Siggin että Hafdísin kanssa naimisiin. Itse asiassa Ásta oli sitä mieltä, että koska minulla on kymmenen sormea, voin mennä kymmenen eri ihmisen kanssa naimisiin. Tämä on aika jännittävä maa!

Sunnuntaina pääsin Hafdísin turistibussiin retkelle luolaan. Siistiä! Tosin niistä parista kohdasta, joista oikeasti piti ryömiä läpi, en hirveästi tykännyt. Hauska kohta oli se, kun Hafdís pyysi kaikkia laittamaan taskulamput pois päältä ja olemaan ihan hiljaa hetken. Oli ihan pimeää, ja vain luolan katosta tippuvan veden ääni kuului. Kuulimme myös kummitustarinan, johon liittyi avioliiton ulkopuolinen lapsi joskus kauan sitten, ja tarinan opetus oli, että käytä kondomia. Kuka kertoo turisteille tällaisia tarinoita?! Aivan loistavaa!

Uudesta työpaikasta ei edelleenkään ole varmuutta. Saan kuulemma aina mennä Martan luokse, ja siellä voidaan kelailla seuraavaa siirtoa. Ostin nyt kuitenkin lentoliput Färsaarille, kun se tässä niin lähelläkin on, ja käväisen siellä viikon visiitillä 20.-27.9. Siihen mennessä varmasti korjaan luuni ja maallisen omaisuuteni täältä ja siirrän ne, no, jonnekin. Ellei tapahdu jotain todella ihmeellistä.

Reykjavikistä

Mosfellsbærista

Í Lagafellskirkju

Lagafellskirkja

Lagafellskirkja

Tässä mainostetaan ilmeisesti jonkinlaista joukkoliikennepäivää Reykjavikissä.
Kiinnostavaa, sillä ensimmäinen bussi Garðabærista Reykjavikiin meni sunnuntaina klo 12.
Ei ihme, että islantilaiset ajavat aina autolla kaikkialle.

Ei ollut hyvää tämä! Pitäydyn Skyr með banasplittissä ja Skyr með karamellussa.

Hvolsvöllurin ja Reykjavikin välillä kulkee bussit 51 ja 52 (tuollaiset bussilinjat muuten
kulki aikanaan myös Haagan suunnalla). Mielestäni kerran menin bussiin 51, mutta
se muuttui jossain kohtaa bussiksi numero 52? Ota näistä sitten selvää. Ja nyt muuten mennessä joku maksoi
matkansa osittain euroissa ja osittain Islannin kruunuissa. Ei se oo niin justiinsa, mikä valuutta.

Treiðin selässä tänään

Ihana, suloinen, rasittava, hölmö, Hringur!

Sjóður. Ja Hringur. Välillä tuntuu, että Hringureita
on täällä useampia, kun se on aina kaikkialla.